Max Kalbeck
Max Kalbeck (4. tammikuuta 1850 Breslau – 4. toukokuuta 1921 Wien, Itävalta[1]) oli saksalainen runoilija ja prosaisti. Hän julkaisi useita kokoelmia lyyrisiä runoja ja myös suorasanaisia teoksia. Kalbeck saavutti arvossapidetyn nimen oopperalibrettistina. Hän toimi musiikkiarvostelijana Breslaussa ja vuodesta 1880 Wienissä. Hän julkaisi tutkielmia Richard Wagnerin säveldraamoista (Nibelungen, 1876; Parsifal, 1882) sekä Johannes Brahmsin elämäkerran (1904-1908). Hän käänsi useita aikakauden oopperoita muista kielistä saksaksi ja toimitti muutamiin W. A. Mozartin ja Christoph Willibald Gluckin oopperoihin uusia käännöksiä tai myös aivan uusia tekstejä. Hän kirjoitti oopperalibrettoja myös joillekin muille säveltäjille.[2]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Runoja
- Aus Natur und Leben (1870)
- Neue Dichtungen (1872)
- Näclite (1878)
- Gereimtes und Uugereimtes (1885)
- Aus alter und neuer Zeit (1890)
- Proosaa
- Neue Beiträge zur Biographie des Dichters J. Chr. Günther (1879)
- Richard Wagners Parsifal (1883)
- Opernabende. Beitrag zur Geschichte und Kritik der Oper (1898)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kalbeck, Max Österreichisches Biographisches Lexikon 1815–1950 (ÖBL) Verlag der Österreichischen Akademie der Wissenschaften, Wien 1965
- ↑ Kalbeck, Max, Tietosanakirja. Osa 3, palsta 80, Tietosanakirja-osakeyhtiö 1911
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Max Kalbeck Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
