Pere Ubu
| Pere Ubu | |
|---|---|
.jpg) Pere Ubun laulaja ja johtaja David Thomas |
|
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 1975–1982, 1987–2025 |
| Tyylilaji | punk rock, kokeellinen musiikki, avantgarde, protopunk, taiderock, post punk, |
| Kotipaikka | Cleveland, Ohio, Yhdysvallat |
| Laulukieli | englanti |
| Levy-yhtiö | |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
Pere Ubu oli yhdysvaltalainen kokeellinen punk-yhtye, joka perustettiin Clevelandissa Ohiossa vuonna 1975. Se tunnettiin erityisesti avantgardistisesta tyylistään, jossa yhdistyvät aggressiivinen kokeellinen rock-musiikki ja dadaistinen huumori. Yhtyettä johti laulaja David Thomas, jonka persoonallinen ääni ja sekopäiset sanoitukset määrittelivät bändin olemuksen.[1]
Pere Ubu julkaisi sarjan klassikkoalbumeita, kuten The Modern Dance (1978), Dub Housing (1979) ja The Art of Walking (1980), jotka saivat kriitikoilta usein kiitosta, mutta isoa kaupallista menestystä yhtye ei koskaan saavuttanut. Pere Ubun pitkät levytys-ja keikkatauot ja jatkuvat kokoonpanomuutokset eivät kuitenkaan koskaan vesittäneet yhtyeen visiota.[1]
Anarkistisella soundillaan ja Thomasin ulvovalla, arvaamattomalla laulutyylillä Pere Ubu saavutti kansainvälisen kulttimaineen omaperäisenä underground-yhtyenä. Yhtyeen tunnetuimpia kappaleita ovat ”Final Solution” (1976) ja ”30 Seconds Over Tokyo” (1975) sekä ”Waiting for Mary” (1989)[1][2]
Pere Ubu esiintyi viimeksi Suomessa Tavastia-klubilla toukokuussa 2011.[3]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhtye perustettiin vuonna 1975 Cleveland-bändi Rocket from the Tombsin raunioille. Yhtyeen kitaristi Cheetah Chrome ja rumpali Johnny Blitz lähtivät perustamaan The Dead Boys -punk-yhtyettä, kun taas laulaja David Thomas (alias Crocus Behemoth) ja kitaristi Peter Laughner päättivät perustaa Pere Ubun. Alkuperäiseen kokoonpanoon liittyivät myöhemmin toinen kitaristi Tom Herman, basisti Tim Wright, kosketinsoittaja Allen Ravenstine ja rumpali Scott Krauss. [1]
Yhtyeen laulujen kirjoittamiseen vaikutti suuresti Thomasin kiinnostus kirjallisuutta kohtaan. Pere Ubun nimi tuli ranskalaisen kirjailijan Alfred Jarryn absurdista näytelmästä Kuningas Ubu. [1] ”Se oli nimi, joka ei merkinnyt mitään 95 prosentille yleisöstä,” Thomas sanoi myöhemmin. ”Halusin luoda bändin, jossa Herman Melville, William Faulkner tai Raymond Chandler olisivat halunneet soittaa.[2]
1970-luku ja yhtyeen ensimmäiset levytykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhtyeen ensimmäiset singlet ”30 Seconds Over Tokyo” (1975) ja ”Final Solution” (1976) ilmestyivät yhtyeen omakustanteena, ja ne johtivat esiintymisiin New Yorkin Max’s Kansas City -klubilla. Laughnerin pitkäaikaiset ongelmat huumeiden ja alkoholin kanssa johtivat hänen lähtöönsä Pere Ubusta kesäkuussa 1976 – ja vuoden sisällä hän kuoli päihteisiin. Yhtye jatkoi viiden hengen kokoonpanolla, kun Tony Maimone liittyi basistiksi Wrightin lähdettyä New Yorkiin liittyäkseen no wave -yhtyeeseen DNA. Kolmannen singlen ”Street Waves” jälkeen Mercury-yhtiön A&R-mies Cliff Burnstein suostutteli levy-yhtiön perustamaan uuden levymerkin Blank Recordsin Pere Ubua varten.[1]
Yhtyeen debyyttialbumi The Modern Dance julkaistiin tammikuussa 1978, ja se nauhoitettiin Cleveland Recording- ja Suma-studioilla, joissa yhtye tulisi jatkossakin työskentelemään. Levy ei saanut kaupallista menestystä, mutta sen intensiteetti ja synkkyys vaikuttivat syvästi lukuisiin postpunk-yhtyeisiin.[1] Rolling Stone lehti kuvaili albumia ”karkeaksi ja tarkoituksella rumaksi”[2] Marraskuussa 1978 julkaistu seuraaja Dub Housing julkaistiin Chrysalis Recordsin kautta. Syyskuussa 1979 julkaistun New Picnic Time -albumin jälkeen kitaristi Tom Herman erosi yhtyeestä ja hänen tilalleen tuli Red Krayola -yhtyeen Mayo Thompson. [1]
Suosion huipulla (1980-1990-luku)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tammikuussa 1980 julkaistu The Art of Walking siirsi yhtyeen tyyliä aggressiivisesta punk-soundista kevyempään suuntaan. Livealbumi 390° of Simulated Stereo ilmestyi maaliskuussa 1981. Rumpali Kraussin korvasi Anton Fier vuoden 1982 albumilla Song of the Bailing Man, mutta yhtyeen sisäiset riidat johtivat pitkään keikkataukoon.[1] Maimone ja Krauss perustivat uuden yhtyeen Home and Garden, kun taas Thomas alkoi julkaista useita soololevyjä taustayhtyeinään muun muassa The Pedestrians ja The Wooden Birds, ennen kuin Pere Ubu koottiin uudelleen vuonna 1987. Tämä aloitti yhtyeen kaupallisesti menestyneimmän vaiheen.[1][2]
Maaliskuussa 1988 Pere Ubu teki paluualbumin The Tenement Year, joka oli selvästi helpommin lähestyttävä kuin bändin aiemmat julkaisut. Toukokuussa 1989 Fontana Recordsin julkaisema Cloudland, tuottajanaan Stephen Hague, jalosti yhtyeen linjaa entisestään – single ”Waiting for Mary” nousi Billboardin Modern Rock Tracks -listan kuudenneksi ja sen video sai paljon soittoaikaa MTV:llä.[1]
1990-luvulla Pere Ubu koki useita kokoonpanomuutoksia. Yhtyeen riveissä nähtiin esimerkiksi Eric Drew Feldman, joka oli aiemmin työskennellyt Captain Beefheartin kanssa. Toukokuussa 1991 julkaistu Worlds in Collision, tuottajanaan Gil Norton, jatkoi yhtyeen kaupallisempaa linjaa. Feldman siirtyi myöhemmin Frank Blackin yhtyeeseen, ja Pere Ubu nauhoitti huhtikuussa 1993 albumin Story of My Life Imago-levy-yhtiölle. Vuoden 1995 levyn Ray Gun Suitcase piti jäädä yhtyeen jäähyväislevyksi, mutta Pere Ubun johtohahmo David Thomas muutti mielensä ja päätti jatkaa yhtyeen toimintaa. Pere Ubun pitkää uraa juhlistettiin vuoden 1996 viiden levyn boksilla Datapanik in the Year Zero. Sitä seurasi albumi Pennsylvania (1998) , joka kertoi Thomasin matkoista halki Amerikan. Vuonna 1998 Pere Ubun riveissä vieraili myös MC5 yhtyeen kitaristi Wayne Kramer.[1]
Romu-ooppera (2000-2017)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukokuussa 2002 julkaistu St. Arkansas oli yksi Pere Ubun synkimmistä ja teatraalisimmista teoksista, ja sitä pidettiin yhtyeen parhaana albumina sitten 1980-luvun levytysten.[1]
Thomas herätti myös vanhan yhtyeensä Rocket from the Tombsin uudelleen henkiin vuonna 2003, ja mukana oli yhtyeen alkuperäisjäseniä ja myös Television-yhtyeen kitaristi Richard Lloyd korvaamassa Peter Laughneria. Rocket from the Tombsin lyhyeksi tarkoitetusta uudelleen aktivoitumisesta kehittyi laulaja David Thomasin toinen ura.[1]
Vuonna 2002 Pere Ubu esiintyi myös Lontoon West Endin tuotannossa nimeltä Shockheaded Peter, jota kuvailtiin ”romu-oopperaksi”. The Guardian -lehden viiden tähden arvostelussa todettiin: ”Thomas lisää suunnattomasti friikkisirkuksen vetovoimaa.”[2] Vuonna 2006 Pere Ubu julkaisi albumin Why I Hate Women, jolla yhtyeen ainoa alkuperäisjäsen oli Thomas itse. Marraskuussa 2009 julkaistiin Long Live Pere Ubu!, joka sisälsi kappaleita Ubu Roi -näytelmän musiikillisesta sovituksesta. Tammikuussa 2013 ilmestynyt Lady from Shanghai oli kunnianhimoinen julkaisu, joka juhlisti The Modern Dance -albumin 35-vuotisjuhlaa teollisilla rytmeillä ja mukana oli Thomasin kirja Chinese Whispers.[1]
Vuonna 2013 yhtye sävelsi myös musiikin kulttikauhuelokuvaan Carnival of Souls, ja sen soundtrackistä muotoutui vuoden 2014 albumi samalla nimellä.[1] Vuonna 2015 Thomas julkaisi uuden Rocket from the Tombs -albumin ja kaksi Pere Ubun arkistojulkaisua: Elitism for the People 1975–1978 ja Architecture of Language 1979–1982. Albumilla 20 Years in a Montana Missile Silo (2017) yhtyeen jäsenet nauhoittivat osuutensa erikseen, ja Thomas kokosi ne valmiiksi kappaleiksi. Albumi sekoitti bluesia ja garage-rockia.[1]
Lopullinen päätepiste
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2019 Pere Ubu julkaisi The Long Goodbye -albumin, jonka Thomas kuvaili olevan yhtyeen ”lopullinen päätepiste” – tiheä ja terävä albumi, jonka sanoitukset saivat vaikutteita Raymond Chandlerin romaaneista. Vuonna 2022 julkaistiin vielä kokoelma Nuke the Whales, joka sisälsi materiaalia vuosilta 2006–2014. Vaikka yhtye oli tiedottanut hajoamisestaan, Toukokuussa 2023, Pere Ubu palasi takaisin albumilla Trouble on Big Beat Street. Se pohjautui Thomasin uskoon, että jokainen kappale on parhaimmillaan, kun se esitetään ensimmäisen kerran – joten kaikki levyn kappaleet nauhoitettiin yhdellä otolla. Thomas vastasi levyn tuotannosta, miksauksesta ja äänityksestä. Vinyyliversio sisälsi 10 kappaletta ja CD kaikki studiosession 17 kappaletta. Albumin julkaisun aikaan Pere Ubulla oli käynnissä myös internetissä suoratoisto-ohjelma DPK-TV sekä Thomasin oma radiosarja Stay Sick, Turn Blue.[1]
David Thomas kuoli 23. huhtikuuta 2025. Hänen kuolemansa päätti Pere Ubun uran.[2][1] Thomas oli sairastanut pitkään munuaistautia. Hänen kuolemastaan kertovassa Facebook-julkaisussa kerrottiin, että Thomas oli nauhoittamassa Pere Ubu -albumia, jonka hän tiesi olevan viimeisensä. Albumi saatetaan valmiiksi hänen kuolemansa jälkeen, samoin hänen omaelämäkertansa.[2]
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Studioalbumit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- The Modern Dance (1978)
- Dub Housing (1978)
- New Picnic Time (1979)
- The Art of Walking (1980)
- Song of the Bailing Man (1982)
- The Tenement Year (1988)
- Cloudland (1989)
- Worlds in Collision (1991)
- Story of My Life (1993)
- Ray Gun Suitcase (1995)
- Pennsylvania (1998)
- St. Arkansas (2002)
- Why I Hate Women (2006)
- Long Live Père Ubu! (2009)
- Lady from Shanghai (2013)
- Carnival of Souls (2014)
- 20 Years in a Montana Missile Silo (2017)
- The Long Goodbye (2019)
- Trouble On Big Beat Street (2023)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 Pere Ubu Songs, Albums, Reviews, Bio & More | ... AllMusic. Viitattu 23.5.2025. (englanniksi)
- 1 2 3 4 5 6 7 Ben Beaumont-Thomas: David Thomas, anarchic Pere Ubu bandleader, dies aged 71 The Guardian. 24.4.2025. Viitattu 23.5.2025. (englanniksi)
- ↑ https://kaaoszine.fi/pere-ubu-toukokuussa-tavastialle/
