Pont-Saint-Pierre
| Pont-Saint-Pierre | |
|---|---|
 Kunnantalo |
|
  Pont-Saint-Pierre |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Ranska |
| Alue | Normandia |
| Departementti | Eure |
| Arrondissementti | Les Andelys |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 6,9 km² |
| Väkiluku (2022) | 1 137 [1] |
| – Väestötiheys | 164 as./km² |
| Kunnan numero | 27470 |
Pont-Saint-Pierre on kunta Pohjois-Ranskassa Euren departementissa Normandian alueella. Se sijaitsee Andellejoen varrella, noin 26 kilometriä Rouenin kaupungista kaakkoon.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pont-Saint-Pierre oli alun perin osa Normandian herttuoiden valtakuntaa. He rakensivat sinne linnoitetun linnan suojellakseen laaksoa. Rakennuksesta ei ole jäljellä enää jälkeäkään. Nykyinen linna Château de Logempré on peräisin 1400-luvun lopulta. Pont-Saint-Pierre, kuten kaikki naapurikaupungit, kärsi myrskyisästä historiasta, jota leimasivat erityisesti tulipalot.[2]
Château de Logempré rakennettiin vuosien 1490 ja 1510 välillä. Siinä on kaksi suurta tornia, jotka reunustavat myöhäisgoottilaista pääsisäänkäyntiä. Vuonna 1778 Ranskan kuningas Ludvig XVI:n neuvonantaja osti Pont-Saint-Pierren paronikunnan, ja samalla myös linnan. Linnan puiston halki virtaa Andellejoki, josta linnan leveä vallihauta saa vetensä. Linnan kappeli on peräisin 1500-luvulta. Vallankumouksen tapahtumien jälkeen paroni muutti pois, ja hänen omaisuudestaan tuli kansallisomaisuutta.[2]
Kunnan keskustassa oleva Saint-Nicolasin kirkko on peräisin romaaniselta kaudelta, ja sen vanhin osa on peräisin 1100-luvulta. Tuolloin se korvasi puukirkon. Kirkkoon tehtiin laajoja restaurointi- ja laajennustöitä Ranskan kuningas Ludvig Filipin aikana 1800-luvulla ja vuonna 1846 rakennettiin kellotorni. Saarnastuolissa on 1600-luvulta peräisin oleva Notre-Dame de Fontaine-Guérardin luostarista peräisin oleva koroke.[2]
Talous
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pont-Saint-Pierressä toimi kaksi hamppu- ja villakehräämöä, jotka laivanvarustaja ja teollisuusmies sekä entinen Ranskan keskuspankin johtaja Charles Levavasseur osti vuonna 1821. Vuonna 1851 tapahtuneen ensimmäisen tulipalon jälkeen, joka tuhosi kaiken, hän rakennutti kehräämön uudelleen vuonna 1857 englantilaisen uusgoottilaisen tyylin mukaisesti. Vuonna 1860 tehdas oli toimintavalmis, ja se koostui kahdesta rakennuksesta, joista isomassa oli neljä kulmatornia ja neljä kerrosta. Seuraava tulipalo vuonna 1874 tuhosi tehtaan koneet. Charlesin poika Arthur asensi uudet tuotantolaitteet pienempään kehräämöön. Jälleen syttyi tulipalo vuonna 1913. Tämän jälkeen toiminta väheni hiljalleen. Viimeinen tulipalo 16. joulukuuta 1946 tuhosi viimeiset rakennukset ja lopetti alueen tekstiilituotannon. Silloinen omistaja Bernard Levavasseur myi yrityksen viiden sukupolven jälkeen 1960-luvulla.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Comparateur de territoire Institut National de la Statistique et des Études Économiques. Viitattu 21.7.2025. (ranskaksi)
- 1 2 3 4 Patrimoine – Histoire Mairie de Pont-Saint-Pierre. Viitattu 21.7.2025. (ranskaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pont-Saint-Pierre Wikimedia Commonsissa
