close
Siirry sisältöön

Praeneste

Wikipediasta
Praeneste
Colonia Praenestina
Praenesten Fortuna Primigenian pyhäkön raunioita.
Praenesten Fortuna Primigenian pyhäkön raunioita.
Sijainti

Praeneste
Koordinaatit 41°50′22″N, 12°53′32″E
Valtio Italia
Paikkakunta Palestrina, Rooma, Latium
Historia
Tyyppi kaupunki
Kulttuuri antiikki
Valtakunta Rooman valtakunta
Alue Latium, Regio I Latium et Campania, Italia
Aiheesta muualla

Praeneste Commonsissa

Praeneste (lat.; m.kreik. Πραινεστός, Prainestos, Πραίνεστε, Praineste) oli antiikin aikainen kaupunki Latiumissa Italiassa.[1][2] Se on kehittynyt nykyiseksi Palestrinan kaupungiksi ja sijaitsi sen paikalla.[3][4]

Praeneste oli vanha latinalainen kaupunki, joka kuului latinalaisliittoon. Se siirtyi Rooman liittolaiseksi juuri ennen Regillusjärven taistelua vuonna 499 eaa. Gallialaisten hyökkäyksen jälkeen se kuitenkin kapinoi Roomaa vastaan ja oli sodassa Rooman kanssa latinalaisliiton lopulliseen lakkauttamiseen vuonna 338 eaa. saakka. Tämän jälkeen kaupunki oli itsenäinen, kunnes Sulla teki siitä roomalaisen colonian eli sotilassiirtokunnan vuonna 82 eaa. Praenestessa oli merkittävä Fortunalle omistettu pyhäkkö.[1][2]

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Praenesten kaupunki sijaitsi Apenniineista esiin työntyneellä niemekkeellä tai harjanteella, jonka nykynimi on Monte Ginestro, suoraan vastapäätä Albanus-vuoria (nyk. Albanovuoret) ja lähes suoraan itään Roomasta, josta se oli 23 roomalaisen mailin eli noin 36 kilometrin päässä.[1][2][5]

Praenesten arx eli linnoituskukkula, Fortuna Primigenian pyhäkön rauniot sekä nykyistä Palestrinan kaupunkia.

Kaupungin arxin eli linnoituskukkulan korkeus on noin 730 metriä merenpinnasta laskettuna ja noin 370 metriä sen juurelta laskettuna. Se työntyy kuin suuri bastioni Apenniinien kulmasta kohti Albanovuoria, niin että se kohoaa Campagnan ylle Rooman ympärillä ja näyttää hallitsevan sitä. Juuri tämä sijainti, yhdistettynä linnakkeen suureen vahvuuteen, joka johtuu kukkulan korkeudesta ja jyrkkyydestä, teki Praenestesta historiassa merkittävän linnoituspaikan. Muinaisen linnakkeen paikalla, kukkulan huipulla, sijaitsee nykyisin keskiaikainen linna nimeltä Castel San Pietro.[2]

Praenestellä oli sen itsenäisyyden aikana, kuten Tiburilla, huomattava alue, jolla sijaitsi ainakin kahdeksan sen alaisuudessa ollutta pienempää kaupunkia. Niiden nimet eivät kuitenkaan ole säilyneet nykyaikaan, eikä kaupungin alueen rajoja voida määrittää tarkasti.[2][6] Tie, joka kulki Roomasta Gabiin kautta suoraan Praenesteen, ja liittyi sieltä Via Latinaan Compitum Anagninumin tieasemalla lähellä Anagniaa, tunnettiin nimellä Via Praenestina.[2]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaishistoria ja mytologia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Praeneste oli yksi Latiumin vanhimmista sekä varhaisina aikoina yksi voimakkaimmista ja merkittävimmistä kaupungeista. Antiikin aikana oli olemassa useita erilaisia tarunomaisia kertomuksia sen perustajasta ja alkuperästä. Näistä Vergiliuksen omaksuma tarina liitti sen perustamisen Caeculukseen, jonka sanottiin olleen Vulcanuksen poika;[2][7] ja Solinuksen mukaan tämä perimätieto oli säilynyt praenestelaisten itsensä keskuudessa.[2][8] Toinen, ilmeisesti kreikkalaista alkuperää ollut perinne johti sen nimen ja perustamisen Prainestokseen (lat. Praenestus), joka oli Latinoksen, Odysseuksen ja Kirken jälkeläisen, poika.[2][9] Myös Strabon kutsuu sitä kreikkalaiseksi kaupungiksi ja kertoo, että sen aiempi nimi oli Polystefanos (Πολυστέφανος).[2][10] Plinius vanhempi antaa samasta nimestä toisen muodon; hänen mukaansa sen alkuperäinen nimi olisi ollut Stephane.[2][11] Ja lopuksi, ikään kuin täydentämään tätä ristiriitaisuuksien sarjaa, sen nimi löytyy myös Alba longan siirtokunniksi väitettyjen kaupunkien luettelosta; niiden perustajana pidettiin Latinus Silviusta.[2][12]

Liitot ja sodat Rooman kanssa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näyttää kuitenkin epäilyksettä siltä, että varhaisimmissa perimätiedoissa kaupunkia pidettiin alkuperältään hyvin vanhana ja itsenäisenä. Sen nimi mainitaan ensimmäisen kerran historiassa Dionysios Halikarnassoslaisen välittämässä latinalaisliiton kaupunkien luettelossa, ja epäilemättä se muodosti tärkeän osan liittokunnasta.[2][13] Jo niinkin varhain kuin vuonna 499 eaa., Liviuksen mukaan, se kuitenkin luopui liittolaisten asiasta ja liittyi roomalaisten puolelle; tämän historioitsija sijoittaa juuri ennen Regillusjärven taistelua.[1][2][14] Ei tiedetä, oliko sen irtautuminen muista latinalaisista pysyvää; mutta seuraavalla kerralla, kun Praenesten nimi esiintyy historiassa, se oli yhä Rooman liittolainen ja kärsi tästä syystä eekvien ja volskien hävityksestä vuonna 462 eaa.[2][15] Kuitenkin gallien Rooman valtauksen sanotaan muuttaneen kaupunkien keskinäisiä suhteita.[2]

Roomalaisaikaista muuria.

Pian tämän tapauksen jälkeen, vuonna 383 eaa., praenesteläisten mainitaan tehneen vihamielisiä hyökkäyksiä gabiilaisten ja labicumlaisten alueille: roomalaiset suhtautuivat aluksi tähän uskottomuuden osoitukseen välinpitämättömästi, ilmeisesti haluttomuuttaan ärsyttää niin voimakasta vihollista; mutta seuraavana vuonna, kun praenesteläiset olivat lähettäneet armeijan tukemaan Velitraen kapinoineita siirtolaisia, heille julistettiin virallisesti sota. Praenesteläiset liittyivät nyt entisten vihollistensa volskien puolelle ja yhdessä näiden kanssa valtasivat Satricumin roomalaisen siirtokunnan.[2][16] Seuraavana vuonna volskit kukistettiin suuressa taistelussa Camilluksen johdolla, mutta praenesteläisten osallisuudesta ei mainita mitään.[2]

Roomalaisaikaista mosaiikkia.

Seuraavana vuonna eli 380 eaa. praenesteläiset kokosivat suuren armeijan ja käyttivät hyväkseen Rooman sisäisiä erimielisyyksiä, jotka haittasivat joukkojen värväämistä, ja etenivät aivan kaupungin porteille saakka. Sieltä he vetäytyivät Allia-joen rannoille, missä Quintius Cincinnatus, joka oli kiireellisesti nimitetty diktaattoriksi, hyökkäsi heidän kimppuunsa ja voitti heidät. Heidän tappionsa oli niin täydellinen, että he eivät ainoastaan paenneet sekasorrossa aina Praenesten porteille saakka, vaan Cincinnatus, hyödynnettyään etunsa, valloitti asevoimin kahdeksan Praenesten alaisuudessa ollutta kaupunkia ja pakotti itse kaupungin alistumaan.[2][17] On arveltu, että Liviuksen esittämä väite, jonka mukaan kyseessä oli täydellinen antautuminen (deditio), olisi yksi niistä liioitteluista, jotka ovat yleisiä varhaisessa roomalaisessa historiassa, mutta hänen mainitsemansa Cincinnatuksen Juppiter Imperatorin patsaan alle asettama piirtokirjoitus näyttää väittäneen sekä Praenesten itsensä että sen alaisuudessa olleiden kaupunkien tulleen valloitetuksi.[2][18]

Silti jo seuraavana vuonna praenesteläiset olivat jälleen aseissa ja yllyttivät muita latinalaiskaupunkeja Roomaa vastaan.[2][19] Tätä tapausta lukuun ottamatta heistä ei vähään aikaa kuulla historiassa enempää; mutta Diodoros Sisilialaisen maininta, jonka mukaan he solmivat aselevon Rooman kanssa vuonna 351 eaa., osoittaa heidän yhä toimineen itsenäisesti ja pysytelleen erossa muista latinalaisista.[2][20] On kuitenkin varmaa, että he olivat näkyvästi osallisina suuressa latinalaisssodassa vuonna 340 eaa.[2]

Mainitun sodan toisena vuonna praenesteläiset lähettivät joukkoja pedanien avuksi, ja vaikka konsuli Aemilius voitti heidät, he jatkoivat taistelua seuraavana vuonna yhdessä tiburlaisten kanssa; ja heidän yhdistyneiden voimiensa lopullinen tappio Pedumin taistelussa vuonna 338 eaa. Furius Camilluksen joukkoja vastaan ratkaisi lopulta kamppailun.[2][21] Rauhassa, joka seurasi, praenesteläiset, samoin kuin heidän naapurinsa tiburlaiset, menettivät osan alueistaan, mutta muilta osin heidän asemansa pysyi ennallaan: he eivät, kuten muut Latiumin kaupungit, saaneet Rooman kansalaisoikeutta, vaan jatkoivat olemassaoloaan nimellisesti itsenäisenä valtiona, liittolaisina mahtavan tasavallan kanssa. He toimittivat kuten muutkin socii oman osuutensa joukkoja itsenäisesti, ja Praenesten apujoukot mainitaan useissa tapauksissa itsenäisenä yksikkönä. Vielä Polybioksen aikaan Praeneste oli yksi niistä paikkakunnista, joilla säilyi jus exilii, ja saattoi tarjota suojan Roomasta karkotetuille henkilöille.[2][22]

Kun Pyrrhos saapui Italiaan, praenesteläisten uskollisuutta ilmeisesti epäiltiin, ja roomalaiset pakottivat heidät antamaan panttivankeja.[2][23] Pian tämän jälkeen Praeneste oli se paikka, josta Pyrrhos kääntyi takaisin edettyään ensin kohti Roomaa. On epätodennäköistä, että hän olisi vallannut kaupungin. Eutropius sanoo ainoastaan, että hän eteni Praenesteen; ja Floruksen ilmaus, että hän katseli Roomaa Praenesten linnasta, on luultavasti vain epätarkkuudesta tunnetun kirjailijan retorinen liioittelu.[2][24] Toisen puunilaissodan aikana Praenesten joukot kunnostautuivat puolustamalla Casilinumia urheasti Hannibalia vastaan, ja vaikka heidät lopulta pakotettiin antautumaan, Rooman senaatti palkitsi heidät heidän rohkeudestaan ja uskollisuudestaan, ja heidän kotikaupungissaan osoitettiin heille ylimmän tason kunniaa.[2][25] On huomionarvoista, että preanesteläiset kieltäytyivät tuolloin hyväksymästä tarjousta Rooman kansalaisoikeuksista.[2]

Roomalaisaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Praenesteläiset säilyttivät itsenäisen asemansa liittolaissotaan saakka, jolloin he saivat Rooman kansalaisoikeudet muiden liittolaisten kanssa.[2][26] Kaupungin asukkaasta käytettiin etnonyymiä Praenestinus, kreikaksi Prainestīnos (Πραινεστῖνος) ja Prainestēnos (Πραινεστηνός).[2]

Patsas Fortuna Primigenian pyhäkössä.

Mariuksen ja Sullan sisällissodissa Praeneste näytteli merkittävää osaa. Cinna miehitti sen, kun hänet oli karkotettu Roomasta vuonna 87 eaa.[2][27] ja se näyttää jatkaneen Mariuksen puolueen hallussa vuoteen 82 eaa., jolloin se tarjosi suojan Marius nuoremmalle ja hänen armeijansa jäänteille sen jälkeen, kun hän oli kärsinyt tappion Sullaa vastaan Sacriportuksessa. Kaupungin luonnollista vahvuutta oli suuresti lisätty uusilla linnoituksilla, minkä vuoksi Sulla luopui ajatuksesta valloittaa kaupunki asevoimin, ja tyytyi asettamaan piirityslinjoja sen ympärille, luottaen hitaampaan saarrostahtiin, jonka johtamisen hän uskoi Lucretius Afellalle, samalla kun hän itse jatkoi toimia kentällä muiden Mariuksen puolueen johtajien kanssa. Nämä kenraalit yrittivät toistuvasti vapauttaa Praenesteä, mutta tuloksetta; lopulta, suuren Porta collinan taistelun ja samniittikenraali Pontius Telesinuksen tappion jälkeen, asukkaat avasivat porttinsa Afellalle. Marius, menettäen toivonsa pelastuksesta, yritti epätoivoisesti paeta maanalaista käytävää pitkin, mutta surmasi lopulta itsensä.[2][28]

Praenesteä rangaistiin tämän jälkeen ankarasti; kaikki kansalaiset surmattiin ilman erotusta, ja kaupunki annettiin ryöstettäväksi; sen muurit purettiin, ja Sulla asutti sen alueelle colonian eli sotilassiirtokunnan.[1][2][29] Vaikuttaa siltä, että kaupunki siirrettiin tässä vaiheessa kukkulalta alla olevalle tasangolle, ja sen Fortunalle omistettua temppeliä laajennettiin niin, että se peitti suuren osan muinaisen kaupungin alueesta.[2]

Kaupungin linnoitus kuitenkin säilyi edelleen, ja paikan luonnollinen vahvuus teki Praenestestä aina tärkeän linnakkeen. Siksi se mainitaan yhtenä niistä paikoista, jotka Catilina halusi miehittää, mutta joita Cicero huolellisesti vartioi.[2][30] Myöhemmin Lucius Antonius vetäytyi sinne vuonna 41 eaa., kun hänen riitansa Octavianus Augustuksen kanssa puhkesi, ja yritti sieltä määrätä ehdoista kilpailijalleen Roomassa. Fulvia, Marcus Antoniuksen vaimo, otti samanaikaisesti sieltä turvapaikan.[2][31]

Tämän jälkeen Praenestestä kuullaan historiassa enää vähän; sekä Strabonin että Appianoksen käyttämistä ilmaisuista on pääteltävissä, ettei se koskaan toipunut Sullan sen vauraudelle aiheuttamasta iskusta;[2][32] mutta tuohon aikaan perustettu uusi siirtokunta nousi jälleen kukoistavaksi ja huomattavaksi kaupungiksi. Sen läheisyys Roomaan sekä korkea ja terveellinen sijainti tekivät siitä roomalaisten suosiman oleskelupaikan kesäisin, ja ensimmäisen vuosisadan kirjailijat viittaavat siihen usein viileänä ja miellyttävänä vetäytymispaikkana maaseudulla.[2][33] Muiden muassa myös Augustus itse vieraili kaupungissa usein, ja se oli Horatiuksen mieluisimpia vetäytymispaikkoja.[2][34] Myös Tiberius toipui siellä vakavasta sairauskohtauksesta;[2][35] ja Hadrianus rakennutti sinne huvilan, joka tosin ei vetänyt vertoja hänen kuuluisalle huvilalleen Tiburissa, mutta oli ilmeisesti laajamittainen. Siellä keisari Marcus Aurelius asui menettäessään poikansa Annius Veruksen, joka oli seitsemänvuotias lapsi.[2][36]

Praeneste näyttää aina säilyttäneen asemansa coloniana. Cicero mainitsee sen nimellä Colonia;[2][30] ja vaikka Plinius vanhempi ja Liber coloniarum eivät anna sille tätä nimitystä, lukuisat piirtokirjoitukset todistavat sen aseman siirtokuntana.[2][37] Aulus Gellius kertoo itse asiassa tarinan siitä, että praenesteläiset pyysivät Tiberiukselta etuoikeutena, että he saisivat muuttua siirtokunnasta municipiumiksi; mutta jos heidän pyyntönsä todella hyväksyttiin, kuten hän kertoo, muutos olisi voinut olla voimassa vain lyhyen aikaa.[2]

Myöhäisantiikista keskiajalle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Praenesteä ei juurikaan mainita historiassa Länsi-Rooman valtakunnan loppuvaiheissa, eikä sen nimi esiinny goottisotien aikana; mutta se ilmestyy uudelleen langobardikuningasten aikaan ja se oli huomattavassa osassa keskiajalla. Tällä ajanjaksolla sitä kutsuttiin yleisesti nimellä Civitas Praenestina, ja juuri tästä nimimuodosta – joka tunnetaan piirtokirjoituksesta jo vuodelta 408 jaa. – on vähitellen kehittynyt kaupungin nykyinen nimi, Palestrina.[2][38]

Yhteiskunta, kulttuuri ja talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Praenesteä hallitsi neljä virkamiestä: kaksi preettoria ja kaksi ediiliä. Rooman käyttöön kaupunki antoi tarvittaessa sotilasosaston, cohors Praenestinan.[1]

Kielitieteilijä Verrius Flaccus oli luultavasti kotoisin Praenestestä, samoin kuin hyvin tunnettu kirjailija Aelianus, joka, vaikka kirjoittikin kreikaksi, oli syntyperäinen Rooman kansalainen.[2][39] Myös Aniciusten suku, joka oli keisarikaudella erittäin maineikas, näyttää olleen lähtöisin Praenestestä, sillä Quintus Anicius mainitaan kaupungin virkamiehenä jo vuonna 304 eaa.[2][40] On myös todennäköistä, että Liviuksella pitäisi lukea M. Anicius eikä Manicius.[2][41] On huomionarvoista, että praenesteläisillä näytti olleen tiettyjä murteellisia erityispiirteitä, jotka erottivat heidät muista latinalaisista; Plautus sekä myöhemmät kielitieteilijät viittaavat niihin usein.[2][42]

Praenesten alue tunnettiin sen pähkinöiden erinomaisuudesta, joihin Cato viittaa.[2][43] Tämän vuoksi praenesteläisiä itseään näyttää kutsutun lempinimellä Nuculae; vaikkakin Festus selittää tämän nimityksen toisella tavalla, johtaen sen saksanpähkinöistä (nuces), joilla praenesteläisten Casilinumissa olleen varuskunnaan kerrotaan olleen ravittu.[2][44] Plinius mainitsee myös Praenesten ruusut Italian kuuluisimpien joukossa; ja sen viinin huomioi Athenaios, vaikkakaan se ei ilmeisesti ollut kaikkein parhaita laatuja.[2][45]

Rakennukset ja löydökset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen Palestrinan kaupunki on rakennettu lähes kokonaan antiikin aikaisen kaupungin Fortunan temppelin paikalle ja sen valtavien perustusten päälle; temppelin, joka Sullan kunnostuksen ja laajennuksen jälkeen kattoi koko kukkulan alarinteen, jonka huipulla sijaitsi muinainen linnoitus, arx.[2]

Linnoitus ja kaupunginmuurit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Praenesten kaupunginmuurit rakennettiin todennäköisesti 300-luvulla eaa. Ne oli tehty paikallisesta kalkkikivestä suurina polygonimuurauksen lohkareina. Muurien pituus oli noin 4,8 kilometriä. Muuri käsitti sekä kaupungin että sen yläpuolisen arxin, nykyisen Castel San Pietron.[1] Huomattava osa linnoituskukkulan muinaisista muureista on vielä jäljellä, rakennettuna hyvin massiiviseen tyyliin kalkkikivestä hakatuista monikulmaisista lohkareista. Kaksi epäsäännöllistä samantyyppistä muurilinjaa laskeutuu sieltä alas alempaan kaupunkiin; ne yhdistivät sen mitä ilmeisimmin ylhäällä olleeseen linnakkeeseen.[2] Muureissa oli epäsäännöllisin välein suorakulmaisia tornimaisia bastioneja. Eteläsivulla vanhemmat muurit korvattiin myöhemmin tuffikivisillä muureilla.[1]

Alakaupunki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Roomalaisen basilikan jäänteitä osana nykyisen Palestrinan Palazzo del Seminariota.

Alempi kaupunki, joka sijaitsi nykyisen Palestrinan kaupungin paikalla, kohosi jonkin verran pyramidimaisesti peräkkäisille terassitasanteille, joita tukivat seinät tai monikulmaiset muuraukset, jotka muistuttavat paljon kaupungin muurien tyyliä. Nämä peräkkäiset tasot tai terassit kuuluivat myöhemmin Fortunan pyhäkköön; mutta on todennäköistä, että ne ovat paljon vanhempia kuin Sullan aika ja aiemmin muodostivat osan muinaista kaupunkia, jonka kadut saattoivat sijaita näillä terassilinjoilla samalla tavalla kuin nykyisen kaupungin kadut nykyään.[2]

Fortuna Primigenian pyhäkkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Praenesten merkittävin rakennus oli Fortunalle eli Onnen jumalattarelle omistettu pyhäkkö. Se kehittyi sortes praenestinae -oraakkelin ympärille: nämä olivat tammipuusta tehtyjä, arkaaisella kirjaimistolla merkittyjä arpalappuja, joita säilytettiin oliivipuulaatikossa. Oraakkelia käytti nuori poika, sortilegus, joka nosti arpoja laatikosta. Pyhäkkö oli yhä toiminnassa 300-luvulla jaa., minkä osoittavat sieltä löydetyt rahat. Kultin pääjuhla oli 10.–11. huhtikuuta.[1]

Monet antiikin aikaiset kirjailijat todistavat pyhäkön maineesta,[2][46] eikä ole epäilystäkään siitä, että se sai alkunsa jo varhain. Cicero, joka puhuu temppelistä aikanaan sekä hyvin vanhana että loistokkaana, kertoo legendan, joka oli peräisin praenesteläisten asiakirjoista ja koski tempelin ja sen oraakkelin perustamista; oraakkeli liittyi läheisesti Fortunan palvontaan.[2][47] Tämä ennustustapa oli niin tunnettu, että sen luona kerrotaan vierailleen ei pelkästään merkittäviä roomalaisia, vaan jopa ulkomaisia hallitsijoita;[2][48] ja vaikka Cicero suhtautuu siihen halveksivasti, katsoen sen hänen aikanaan olleen uskottava vain rahvaalle, Suetonius kertoo, että Tiberius pidättäytyi sekaantumasta siihen uskonnollisten epäilystensä vuoksi, ja Domitianus konsultoi oraakkelia vuosittain. Severus Alexander näyttää myös ainakin kerran toimineen samoin.[2][49] Lukuisat piirtokirjoitukset osoittavat myös, että oraakkelia konsultoitiin usein vielä myöhäisen keisarikunnan aikana, ja vasta kristinuskon vakiintumisen jälkeen tapa jäi kokonaan pois käytöstä.[2][50] Praenesten jumalatar tunnettiin erityisesti nimellä Fortuna Primigenia, ja hänen palvontansa liittyi läheisesti Juppiter-lapsen palvontaan.[2][47] Toinen nimitys, jolla Juppiteria erityisesti palvottiin Praenestessa, oli Juppiter Imperator, ja Roomassa tätä nimeä kantaneen jumalankuvan katsottiin olleen tuotu Praenestesta.[2][51]

Ennallistuspienoismalli Fortuna Primigenian pyhäköstä. Praenesten arkeologinen museo, Palestrina.
Fortuna Primigenian pyhäkön terassitasannetta ja tukimuuria holvattuine syvennyksineen.

Pyhäkkö oli rakennettu edellä mainituille terassitasanteille. Kaikkiaan tasanteita oli viisi peräkkäistä, ja varsinainen Fortunan temppeli sijaitsi niistä korkeimmalla.[2] Alimmalla tasolla olivat lännessä niin sanottu sortes-luola, keskellä suuri suorakulmainen rakennus ja idässä apsis-halli. Sortes-luola oli osaksi luonnonluola ja osaksi rakennettu nymfaion, jonka lattiaa koristi värikäs mosaiikki. Keskimmäinen suorakulmainen rakennus, jossa oli korinttilainen pylväikkö, on tavallisesti tulkittu basilikaksi. Sen eteläpuolisessa kellarikerroksessa oli doorilainen pylväikkö. Itäisen apsis-hallin apsis oli louhittu kallioon ja toimi todennäköisesti nymfaionina. Hallissa oli alun perin kuuluisa Barberinin Niili-aiheinen mosaiikki, joka on nykyisin museossa. Hallin kellarissa oli ulkoa käsin saavutettava holvattu tila, joka piirtokirjoituksen perusteella on tunnistettu aerariumiksi eli rahastoksi.[1]

Ylempi pyhäkkö muodostui jyrkästi nousevien terassien sarjasta. Alempina olivat kaksi polygonimuurattua terassitasannetta ja niiden välissä yksi opus quadratum -muurattu terassi. Niiden yläpuolella kulki kaksoisramppi, jota reunustivat doorilaiset pylväiköt. Rampin yläpäässä oli laaja terassi, jota reunusti korinttilainen pylväikkö korkeine attikoineen. Terassin puolivälissä oli kummallakin sivulla puolikaaret: itäinen kehysti tholosta ja läntinen alttaria. Tholos kattoi kuivan kaivon, jota on pidetty paikkana, josta oraakkeliarpojen uskottiin löytyneen.[1]

Pyhäkön pääakselilla monumentaalinen portaikko johti holviterassin läpi suurelle seremonia-aukiolle, jota ympäröivät kolmelta sivulta portiikit. Aukion takaosassa kohosivat puoliympyrän muotoiset portaat, jotka johtivat samanmuotoiseen pylväikköön ja varsinaisen Fortunan temppelin tholokseen. Kokonaisuus oli rakennettu pääosin paikallisesta kalkkikivestä tehdyllä opus incertum -muurauksella; veistetyt osat olivat travertiinia ja peperinoa.[1] Varsinaisen Fortunan temppelin rauniot säilyivät 1200-luvun loppuun asti, jolloin ne tuhottiin paavi Bonifatius VIII:n toimeksiannosta.[2]

Pyhäkön ajoituksesta on kiistelty. Kaivajat ajoittivat ylemmän pyhäkön 100-luvun eaa. puoliväliin rakennuspiirtokirjoituksen perusteella ja alemman pyhäkön Sullan siirtokunnan aikaan. Monet myöhemmät tutkijat ovat kuitenkin katsoneet, että osien välillä on korkeintaan vuosikymmen ajallista eroa, ja että koko temppelikokonaisuus liittyisi Sullan siirtokunnan aikaan.[1]

Muut rakennukset ja rakennelmat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Praenesten forum sijaitsi todennäköisesti lähellä nykyisen kaupungin lounaiskulmaa, jossa sen sijainnin osoittavat useat kunniapiirtokirjoituksin varustettujen jalustojen löydöt. Nämä kirjoitukset kattavat ajanjakson Tiberiuksen hallituskaudesta viidennelle vuosisadalle asti.[2]

Muita Praenesten tunnettuja rakennelmia ovat kaupungin eteläosan laajat opus quadratum -terassirakenteet, Gli Arconiksi kutsuttu sarja opus incertum -holvihuoneita sekä suuri keisarikauden tiiliverhoiltu betonisäiliö.[1] Piirtokirjoitukset mainitsevat myös useita julkisia rakennuksia, kuten kylpylät, teatterin, amfiteatterin, gladiaattorikoulun, pylväskäytävän, curian ja spoliariumin, mutta niitä ei ole paikannettu.[1][2]

Haudasta löydetty kultainen kotyle, n. 675–650 eaa.

Kaupungin lähiympäristössä on lukuisten huviloiden jäännöksiä. Vaikuttavimpia ovat hautausmaan lähellä sijaitsevat Hadrianuksen ajan niin kutsutun Villa Adrianan rauniot.[1] Hadrianuksen arvellaan rakennuttaneen huvilan noin vuonna 134 jaa. Rakennuksen rauniot muistuttavat paljon Hadrianuksen huvilan yleistä tyyliä Tiburissa eli nykyisessä Tivolissa, mutta ovat sekä laajuudeltaan pienemmät että paljon huonommin säilyneet. Lähellä on vanha kirkko, jota kutsutaan yhä nimellä Santa Maria della Villa.[2] Huvilasta löydettiin vuonna 1793 nykyisin Vatikaanin Sala Rotondassa oleva Braschin Antinoos -veistos.[1]

Nekropoliit ja hautaesinelöydöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Praenestinan fibula ja sen piirtokirjoitus Manios med fhe fhaked Numasioi (= Manius me fecit Numerio), ”Manius teki minut Numeriukselle”, 600-luku eaa.
Yksityiskohta Fasti Praenestini -kalenterista.

Hautalöytöjä on tehty erityisesti kaupungin eteläpuolisesta La Columbellan nekropoliista. Jo 1800-luvun puolivälin jälkeen sieltä löydettiin useita rikkaita fossa-hautoja. Tunnetuimpia ovat orientalisoivan kauden Bernardinin ja Barberinin haudat, jotka ajoittuvat 600-luvun eaa. kolmanteen neljännekseen. Niiden esineistö on nykyisin Villa Giulian etruskilaisessa museossa (Museo della Villa Giulia).[1]

La Columbellan löydöt osoittavat Praenesten omaksuneen vahvasti etruskilaistuneen ylellisyyskulttuurin. Bernardinin haudasta löytyi muun muassa kultaisia ja hopeisia koruja, suuri kultainen rintasolki, jossa on 131 pienoisfiguuria, kultaisia ja hopeisia fibuloita, hopeahuotrainen tikari sekä runsaasti ylellisiä astioita. Niihin kuuluivat esimerkiksi egyptiläistyylisin eläinkuvioin koristeltu kultamalja, hopeamaljoja, kuudella hopeakäärmeellä koristettu pieni hopeakattila, sfinkseillä koristettu kultainen skyfos ja suuri pronssikattila, jossa oli kuusi aarnikotkan päätä. Barberinin hauta oli yhtä rikas: sieltä löydettiin muun muassa kultainen rintasolki, suuri pronssikattila, pronssinen valtaistuin, pyörillä varustettu suuri pronssitarjotin, veistettyjä norsunluita sekä vasan muotoinen puurasia. Castellanin haudasta tunnetaan lisäksi poikkeuksellinen hopeinen situla.[1]

Praenesten varhaisista kirjallisista ja kielihistoriallisista löydöistä tärkeimpiin kuuluu Bernardinin hautaan liitetty kultainen fibula, niin kutsuttu Praenestinan fibula, jonka neulansalvassa on arkaaisella latinalla tehty piirtokirjoitus. Se osoittaa, että 600-luvun eaa. jälkipuoliskolla Praenesten kieli oli latina.[1]

La Columbellasta on löydetty myös lukuisia 300-luvun eaa. ja varhaisen hellenistisen ajan hautoja. Vainajat oli tavallisesti haudattu peperinosta tai tuffista tehtyihin sarkofageihin. Hautapaikkoja merkitsivät kalkkikiviset cippus-kivet, joissa oli vainajan nimi ja joiden päällä oli joko muotokuva tai Praenestelle ominainen sileä, teräväkärkinen munanmuotoinen koriste akantinlehtijalustalla. Haudoista on löydetty runsaasti pronssisia cista (mon. cistae) -laatikoita, joissa säilytettiin peseytymis- ja naisten koristautumisvälineitä. Cistoissa esiintyy tavallisesti latinankielisiä kirjoituksia, kun taas niiden sisältämissä peileissä saattoi olla etruskinkielisiä kirjoituksia. Kuuluisin on niin kutsuttu Ficoronin cista; sen piirtokirjoitus kertoo, että se oli valmistettu Roomassa.[1]

Muut esinelöydöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Praenestestä löydettiin vuonna 1773 roomalaisen kalenterin katkelmia, joiden oletetaan olevan samat, jotka kielitieteilijä Verrius Flaccus laati ja asetti kaupungin forumille.[2][52] Niitä kutsutaan yleisesti nimellä Fasti Praenestini, ja ne on julkaistu useaan otteeseen, ensimmäisen kerran Fogginin toimesta yksityiskohtaisen kommentaarin kera (folio, Rooma, 1779); ja uudelleen Wolfin julkaisemassa Suetoniuksen laitoksessa liitteenä (4 osaa, oktaavo, Leipzig, 1802);[2] sekä myös Johann Caspar von Orellilla.[2][53]

Fortuna Primigenian pyhäkön ylimmän osan päälle rakennettu Palazzo Barberini toimii nykyisin Praenesten arkeologisena museona, jossa on esillä kaupungista löydettyä aineistoa.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”PRAENESTE (Palestrina) Italy”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  2. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 Smith, William: ”Praeneste”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. ↑ Praeneste Pleiades. Viitattu 2.3.2026. (englanniksi)
  4. ↑ Praeneste (Latium) 145 Palestrina - Πραίνεστος ToposText. Viitattu 2.3.2026. (englanniksi)
  5. ↑ Strabon: Geografika 5.238; Itinerarium Antonini Augusti s. 302.
  6. ↑ Livius: Rooman synty 6.29.
  7. ↑ Vergilius: Aeneis 7.678.
  8. ↑ Solinus: De mirabilibus mundi 2.9.
  9. ↑ Stefanos Byzantionlainen: Ethnika; Solinus: De mirabilibus mundi 2.9.
  10. ↑ Strabon: Geografika 5.238.
  11. ↑ Plinius vanhempi: Naturalis historia 3.5 s. 9.
  12. ↑ Pseudo-Aurelius Victor: Origo gentis Romanae 17; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 7, teoksessa Eusebios: Kronikka (armenialainen käännös), s. 185.
  13. ↑ Dionysios Halikarnassoslainen: Rooman muinaishistoria (Antiquitates Romanae) 5.61.
  14. ↑ Livius: Rooman synty 2.19.
  15. ↑ Livius: Rooman synty 3.8.
  16. ↑ Livius: Rooman synty 6.21–22.
  17. ↑ Livius: Rooman synty 6.26–29.
  18. ↑ Festus, Sextus Pompeius: De verborum significatione, ”Trientem.” s. 363.
  19. ↑ Livius: Rooman synty 6.30.
  20. ↑ Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 16.45.
  21. ↑ Livius: Rooman synty 8.12–14.
  22. ↑ Polybios: Historiai 6.14.
  23. ↑ Johannes Zonaras: Historian tiivistelmä (Epitome historiarum) 8.3.
  24. ↑ Florus: Epitome de T. Livio Bellorum omnium annorum DCC Libri duo 2.18; Eutropius: Lyhyt Rooman historia (Breviarium historiae Romanae) 2.12.
  25. ↑ Livius: Rooman synty 23.19–20.
  26. ↑ Appianos: Sisällissota (Bellum civile) 1.65.
  27. ↑ Appianos: Sisällissota (Bellum civile) 1.65.
  28. ↑ Appianos: Sisällissota (Bellum civile) 1.87–94; Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Marius 46, Sulla 28–29, 32; Velleius Paterculus: Rooman historia (Historiae Romanae) 2.26, 27; Livius: Epitome 87–88.
  29. ↑ Appianos: Sisällissota (Bellum civile) 1.87–94; Lucanus: Pharsalia eli Bellum civile (Sisällissota) 2.194; Strabon: Geografika 5.239; Florus: Epitome de T. Livio Bellorum omnium annorum DCC Libri duo 3.21.
  30. 1 2 Cicero: In Catilinam 1.3.
  31. ↑ Appianos: Sisällissota (Bellum civile) 5.21, 5.23, 5.29.
  32. ↑ Strabon: Geografika 5.239; Appianos: Sisällissota (Bellum civile) 1.94.
  33. ↑ Juvenalis: Satiirit 3.190, 14.88; Martialis: Epigrammit 10.30.7; Statius: Silvae 4.2.15; Plinius nuorempi: Kirjeet (Epistulae) 5.6.12 (engl. käännös); Florus: Epitome de T. Livio Bellorum omnium annorum DCC Libri duo 1.11.
  34. ↑ Suetonius: Rooman keisarien elämäkertoja, Augustus 72; Horatius: Oodit (Carmina) 3.4.23, Kirjeet (Epistulae) 1.2.1.
  35. ↑ Gellius, Aulus: Attikan öitä (Noctes Atticae) 16.13.
  36. ↑ Julius Capitolinus: Historia Augusta, Marcus Aurelius 21.
  37. ↑ Liber coloniarum, s. 236; von Orelli, Johann Kaspar: Inscriptionum Latinarum selectarum 1831, 3051, ym.
  38. ↑ von Orelli, Johann Kaspar: Inscriptionum Latinarum selectarum 105.
  39. ↑ Suda, ”Αἰλιανός”.
  40. ↑ Plinius vanhempi: Naturalis historia 33.1 s. 6.
  41. ↑ Livius: Rooman synty 23.19.
  42. ↑ Plautus: Trinummus 3.1.8, Truculentus 3.2.23; Quintilianus: Puhujan kasvatus (Institutio oratoria) 1.5.56; Festus, Sextus Pompeius: De verborum significatione, ”Nephrendis”, ”Tongere”.
  43. ↑ Cato vanhempi: De re rustica 8, 143; Plinius vanhempi: Naturalis historia 17.13 s. 21; Naevius, teoksessa Macrobius: Saturnalia 3.18.
  44. ↑ Cicero: Puhujasta (De oratore) 2.6.2; Festus, Sextus Pompeius: De verborum significatione, ”Nuculae”.
  45. ↑ Plinius vanhempi: Naturalis historia 21.4. s. 10; Athenaios: Deipnosofistai 1.26f.
  46. ↑ Ovidius: Fasti 6.61; Silius Italicus: Punica 8.366; Lucanus: Pharsalia eli Bellum civile (Sisällissota) 2.194; Strabon: Geografika 5.238.
  47. 1 2 Cicero: Ennustamisesta (De divinatione) 2.4.1.
  48. ↑ Valerius Maximus: Factorum et dictorum memorabilium libri IX 1.3.1; Livius: Rooman synty 45.44; Propertius: Elegiat 3.24. 3.
  49. ↑ Suetonius: Rooman keisarien elämäkertoja, Tiberius 63, Domitianus 15; Aelius Lampridius: Historia Augusta, Severus Alexander 4.
  50. ↑ von Orelli, Johann Kaspar: Inscriptionum Latinarum selectarum 1756–1759.
  51. ↑ Livius: Rooman synty 6.29.
  52. ↑ Suetonius: Kuuluisia miehiä (De viris illustribus), Grammaatikoista (De grammaticis) 17.
  53. ↑ von Orelli, Johann Caspar: Inscriptionum Latinarum selectarum osa II, s. 379 jne.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Praeneste Wikimedia Commonsissa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Praeneste&oldid=23989020”