kuhnuri
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kuhnuri (6)
- kuhnija
- koiraspuolinen erityiseen kastiin kuuluva mehiläinen, ampiainen tai kimalainen, joka ei kerää mettä eikä puolusta pesää
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkuhnuri/
- tavutus: kuh‧nu‧ri
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuhnuri | kuhnurit |
| genetiivi | kuhnurin | kuhnurien kuhnureiden kuhnureitten |
| partitiivi | kuhnuria | kuhnureita kuhnureja |
| akkusatiivi | kuhnuri; kuhnurin |
kuhnurit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuhnurissa | kuhnureissa |
| elatiivi | kuhnurista | kuhnureista |
| illatiivi | kuhnuriin | kuhnureihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuhnurilla | kuhnureilla |
| ablatiivi | kuhnurilta | kuhnureilta |
| allatiivi | kuhnurille | kuhnureille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuhnurina | kuhnureina |
| translatiivi | kuhnuriksi | kuhnureiksi |
| abessiivi | kuhnuritta | kuhnureitta |
| instruktiivi | – | kuhnurein |
| komitatiivi | – | kuhnureine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuhnuri- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]2. eläintiede: koiraspuolinen mehiläinen, joka ei kerää mettä eikä puolusta pesää
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kuhnuri Kielitoimiston sanakirjassa
