laiskuus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]laiskuus (40)
- se, että on laiska
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈlɑi̯skuːs/
- tavutus: lais‧kuus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | laiskuus | laiskuudet |
| genetiivi | laiskuuden | laiskuuksien |
| partitiivi | laiskuutta | laiskuuksia |
| akkusatiivi | laiskuus; laiskuuden |
laiskuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | laiskuudessa | laiskuuksissa |
| elatiivi | laiskuudesta | laiskuuksista |
| illatiivi | laiskuuteen | laiskuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | laiskuudella | laiskuuksilla |
| ablatiivi | laiskuudelta | laiskuuksilta |
| allatiivi | laiskuudelle | laiskuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | laiskuutena | laiskuuksina |
| translatiivi | laiskuudeksi | laiskuuksiksi |
| abessiivi | laiskuudetta | laiskuuksitta |
| instruktiivi | – | laiskuuksin |
| komitatiivi | – | laiskuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | laiskuude- | |
| vahva vartalo | laiskuute- | |
| konsonantti- vartalo |
laiskuut- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- laiskuus Kielitoimiston sanakirjassa
