Sabbataari

Sabbataareiksi on nimitetty useita kristinuskoon kuuluvia tai siitä alkunsa saaneita suuntauksia, joissa keskeisellä sijalla on sapatin vietto.

Sapatti on alkuaan juutalaiseen uskoon kuuluva instituutio. Se alkaa perjantai-illan auringonlaskusta ja päättyy lauantai-illan auringonlaskuun. Tätä viikoittaista sapattia vietetään maailman luomisen muistojuhlana. Omat työt ja askareet pannaan syrjään ja muistellaan Jumalan työtä. Kristinusko peri sapatin vieton juutalaisuudesta. Jo Jeesus kuitenkin kyseenalaisti juutalaisuuden ankarat sapattisäännöt, ja varhaiset kristityt alkoivat viettää sunnuntaita, Jeesuksen ylösnousemuksen muistopäivää, pyhäpäivänään lauantain rinnalla ja lopulta sen sijasta.

Reformaation keskeisiä pyrkimyksiä oli palata alkuperäiseen Raamatun sanaan. Jotkin protestantismin suuntaukset päätyivät Raamatun tulkinnassaan siihen, että Vanhan testamentin kymmenen käskyä ovat yhä voimassa ja niihin kuuluva lepopäivän pyhittäminen koski nimenomaan lauantaita. Tällaisia olivat esimerkiksi 1500-luvulla vaikuttaneet Määrin anabaptisti-sabbataarit, joita vastaan Luther kirjoitti erityisen kiistakirjoituksen, sekä lopulta 1800-luvulla juutalaisuuteen sulautuneet Transilvanian sabbataarit.

Nykyään kristinuskon piiriin kuuluvista tai kristillisperäisistä suuntauksista merkittävimpiä sapatin viettäjiä ovat ns. seitsemännen päivän adventistit. Yhdysvalloissa 1800-luvulla syntynyt liike, jolla Suomessakin on tuhansia jäseniä, pitää sunnuntain viettämistä pyhäpäivänä epäraamatullisena ja katsoo, että sapatin viettäminen lauantaina on vertauskuva kristittyjen lunastuksesta Kristuksessa sekä pysyvä Jumalan merkki ikuisesta liitosta Jumalan ja hänen kansansa välillä.