merta
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- yksinieluinen ansatyyppinen pienehkö seisova kalanpyydys
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmert̪ɑ/, [ˈmertɑ]
- tavutus: mer‧ta
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | merta | merrat |
| genetiivi | merran | mertojen (mertain) |
| partitiivi | mertaa | mertoja |
| akkusatiivi | merta; merran |
merrat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | merrassa | merroissa |
| elatiivi | merrasta | merroista |
| illatiivi | mertaan | mertoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | merralla | merroilla |
| ablatiivi | merralta | merroilta |
| allatiivi | merralle | merroille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mertana | mertoina |
| translatiivi | merraksi | merroiksi |
| abessiivi | merratta | merroitta |
| instruktiivi | – | merroin |
| komitatiivi | – | mertoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | merra- | |
| vahva vartalo | merta- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]germaaninen laina[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Idiomit
[muokkaa]- olla piru merrassa – asiat ovat hullusti/huonosti
Aiheesta muualla
[muokkaa]- merta Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
[muokkaa]merta
- partitiivi sanasta meri
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 37. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.
