Tämän vuoden piti olla Pauli ”Pate” Mustajärven 70-vuotisjuhlavuosi.
Sitä se onkin, mutta ilman juhlakiertuetta, ilman sovittuja kesän festarikeikkoja, ilman suurta juhlakonserttia Tampereen areenalla.
Juhlavuosi ilman juhlan sankaria, Paulia. Hän kuoli tapaninpäivänä 2025.
– Pauli oli niin innoissaan. Hän alkoi vuoden 2024 loppupuolella itse suunnittelemaan, millainen juhlavuoden sisältö olisi, Tiina Mustajärvi kertoo.
Hän oli Pauli Mustajärven puoliso. He ehtivät olla yhdessä yli 12 vuotta.
Juhlavuoteen kuului myös Testamenttini-kirjan julkaisu. Se oli Mustajärvelle tärkeää.
Pauli Mustajärvi kirjoitti omat osuutensa kirjaan vuoden 2025 aikana, viimeiset säkeet sairaalasängystä käsin.
Mustajärven puoliso Tiina lupasi tehdä kirjan valmiiksi. Lupaus piti.
Kirja julkaistaan tänään 8. heinäkuuta, muutama päivä ennen kuin Mustajärvi olisi täyttänyt 70 vuotta.
Kirjasta piti tulla omaelämäkerta, mutta siitä tulikin muistoteos.
Monitahoinen mies
Tiina Mustajärvi ei selvinnyt lupauksesta yksin. Tapaninpäivän jälkeen jaksaminen ei riittänyt kirjaprojektiin.
Avuksi astui toimittaja Pasi Kostiainen, joka teki puuttuvat haastattelut. Ilman Kostiaista kirjaa ei olisi, ei ainakaan vielä.
– Olisin sen lopulta tehnyt, mutta aikataulusta en osaa sanoa. Se oli ilon, kauniiden muistojen, sydänsurun ja jäätävän ikävän sisältävä projekti, joka tavallaan oli myös puhdistava prosessi, Tiina Mustajärvi kertoo.
Testamenttini-kirjassa ääneen pääsevät kaikista läheisimmät ihmiset. Oma veli, tytär, ystävät, bändikaverit, biisintekijät.
– Kuva Paulista on tosi monipuolinen, kun kattaus kertojista on näin laaja. Monitahoinen katsaus 70-vuotiaaseen mieheen, ihmiseen ja artistiin.
Kirjassa oman tarinansa Pauli Mustajärvestä jakanut Matti Mikkonen on samaa mieltä. Mikkonen säesti Mustajärveä tämän viimeisillä soolokeikoilla viime vuonna.
– Paulissa oli yksityinen puoli ja sitten työminä. Työpuolellakin oli musiikki-Pauli ja teatteri-Pauli, eli kirja ei ole pelkkää Patea, vaan ehjä ja kokonainen kuva ihmisestä, Mikkonen sanoo.
Äijä-Paten vanki
Tiina Mustajärven mukaan Pauli Mustajärvi jäi luomansa roolin, äijä-Paten, vangiksi, eikä häntä päästetty siitä koskaan pois.
Mustajärven mukaan asia harmitti Paulia usein.
– Toivon, että hänet muistetaan suurisydämisenä, aina muut huomioon ottavana ihmisenä. Tavallinen suomalainen mies epätavallisessa ammatissa, Tiina Mustajärvi sanoo.
”Siinä on aikamoinen ristiriita, kun ajattelee, että ensin tekee hartiavoimin töitä saadakseen luotua itselleen jonkun roolin...
...ja sitten kun on saanut luotua sen hirviön, tekee helvetisti töitä päästäkseen siitä eroon.”
Mitä äijä-Paten rooli tarkoitti? Se oli hahmo, jollaiseksi Pauli Mustajärvi muuttui noustessaan lavalle Popedan solistina.
Puoliso Tiina muistaa tämän hyvin.
– Se muutos, mikä tapahtui keikkapaikalle saapuessa ja viimeistään lavalle noustessa oli niin raju, etten tunnistanut häntä miehekseni. Siitä roolista laskeutuminen saattoi kestää kaksikin tuntia. Kellotin sen joskus.
Rehellisesti, kaikki
Pauli Mustajärvellä oli kirjasta selkeä visio. Siinä kerrottaisiin kaikki.
Sen jälkeen olisi hyvä hiljalleen liueta pois julkisuudesta.
– Se oli sellainen ajatus, että tässä tämä on, ottakaa tai jättäkää. Näin asiat oikeasti olivat ja menivät, Tiina Mustajärvi sanoo.
Alkoholiakaan ei kirjassa väistellä, ei muiden eikä Paulin kertomana. Sitä kului.
Alkoholi on myös kautta vuosien ollut median lempiaiheita Mustajärven haastatteluissa.
Maistuuko ryyppy? Onko korkki pysynyt kiinni? Mikä on suhteesi alkoholiin?
– Minä esitän vastakysymyksen. Eikö toimittaja keksi liki viisikymmentä vuotta uraa tehneestä miehestä mitään muuta kysyttävää, Tiina Mustajärvi napauttaa.
Ja Raswaa koneeseen!
Matti Mikkonen oli mukana Mustajärvelle rakkaassa, hänen viimeiseksi jääneessä projektissaan, Raswaa Koneeseen vol2!
Projekti rasvasi 69-vuotiaan miehen sellaiseen iskuun, että sitä intoa oli läheisten vaikea olla noteeraamatta.
– Pauli nuortui silmissä, oli todella hyvinvoiva ja todella innoissaan, kuin pikkupoika, Tiina Mustajärvi sanoo.
Raswaa Koneeseen! oli Popedan toinen albumi, joka julkaistiin 1980. Alkuvuodesta 2025 tuli tieto, että levy oli myynyt ilmestymisaikansa kultalevyrajan eli 25 000 kappaletta.
Mikkonen kertoo hämmästelleensä Mustajärven kanssa sitä, miten tämä kaikki on mahdollista.
– Siis että vanha jengi on mukana, ja vielä muistetaan kappaleet vuosikymmenten takaa. Pauli käytti termiä, että ympyrä sulkeutuu.
Kuin kirsikkana kakun päällä, soittimena Mikkosella oli isänsä kitara 80-luvulta, Gibson Les Paul.
– Niin lähelle isääni en ole koskaan päässyt. Kun Pauli kuoli, tuli tunne, että menetin isän, tai yhteyden isääni, uudestaan.
”Sisäisesti olin kuin uudelleen syntynyt, vaikka vuosimittarin viisari osoitti 69 ikävuotta.”
”Elämä oli kaikin puolin hyvää. Olin kovasti onnellinen mies.”
Pauli Mustajärvelle edesmenneen ystävän pojan, Matin, mukanaolo oli äärimmäisen tärkeää. Mustajärven ja Mikkosen välit olivat läheiset, ystävyys oli mutkatonta ja luontevaa. Rehellistä.
Puoliso Tiina kertoo, että ensimmäisissä treeneissä Haulitehtaalla Pauli yllättäen viittoi hänet luokseen. Uusi bändi oli soittanut vasta yhden kappaleen yhdessä.
Mustajärvi juoksi hädissään miehensä luo kysymään, mikä hätänä.
– Pauli juoksi eteiseen, nojasi käsillä polviinsa, liki hyperventiloi ja sanoi, että nyt muuten meni tunteisiin. Koska Matti ja Arwo.
Kaikki jäi kesken
Projektin ainoaksi kaavailtu keikka Tampereen Olympiassa myytiin loppuun yhdessätoista minuutissa. Moni jäi nuolemaan näppejään, joten bändi päätti vetää samassa paikassa vielä toisen. Sekin myytiin loppuun, mutta nopeammin.
Syksylle kaavaillut lisäkeikat bändi joutui kuitenkin perumaan, kun Mustajärvi kaatui portaissa, mursi kylkiluitaan ja joutui sairaalaan.
Samalla reissulla paljastui myös syöpä.
Ei tullut enää keikkoja eikä mitään muutakaan. Tuli hautajaiset.
– Kaikki jäi kesken, Tiina Mustajärvi sanoo.
Kaikki, paitsi kirja.
Matti Mikkonen pestattiin lukemaan Testamentin äänikirjaversio.
Kun lopputekstin viimeinen lause oli luettu, Mikkonen ajoi suoraan hautausmaalle.
– Oli hieno ja hyvä olo. Menin kertomaan Paulille, että nyt se on luettu.
Kyynelten läpi loistavat onnellisten päivien muistot. Eikä rakkaus kuole koskaan.
Tiina Mustajärven viimeiset sanat kirjassa Testamenttini.
Pauli Mustajärven sitaatit on poimiittu juttuun Testamenttini-kirjasta (Docendo 2026).
Jutussa on käytetty Harri Hinkan ja Pasi Kostiaisen kuvia.
