Jumalkuninkuus
Jumalkuninkuus on poliittinen järjestelmä, jossa hallitsijaa pidetään jumalallisena tai pyhänä tai hänellä katsotaan olevan erityinen suhde yliluonnollisiin voimiin. Hallitsijan käsittäminen kirjaimelliseksi jumalolennoksi on historiallisesti harvinainen ilmiö. Kuninkuuteen on kuitenkin yleisesti liitetty pyhinä pidettyjä ominaisuuksia.[1]
Jumalkuninkuuden otti ihmistieteiden käsitteenä käyttöön valistusfilosofi Giambattista Vico. James Frazer käsitteli aihetta vertailevan uskontotieteen klassikkoteoksessaan The Golden Bough (1890). Frazerin mukaan uskonto sai alkunsa jumalkuninkaan ympärille rakentuneista hedelmällisyyskulteista. Valtakunnan menestyksen nähtiin olevan sidoksissa hallitsijan hedelmällisyyteen ja elinvoimaan. Kuninkaan terveyden heiketessä hänet surmattiin, jolloin jumalallinen voima rituaalisesti siirrettiin seuraavaan hallitsijaan. Frazerin mukaan jumalkuningas voitiin surmata myös koko yhteisön syntien sovituksena. Tuoreempi tutkimus ei pidä Frazerin käsityksiä uskottavina.[1]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 Kallinen, Timo: jumalkuninkuus Tieteen termipankki. 26.1.2022. Viitattu 13.4.2025.
