close
Siirry sisältöön

Lepra

Muokkaa linkkejä
Wikipediasta
Lepraa sairastava 24-vuotias mies. Norja, 1886.

Lepra (kreik. lepros ’suomuinen’) eli spitaali tai pitaali (ruots. spitali < lat. hospitale ’hoitolaitos’) on krooninen sairaus, joka aiheuttaa epämuodostumia iholle ja muualle kehoon. Sitä aiheuttava bakteeri on aerobinen, haponkestävä, mykobakteereihin kuuluva sauvabakteeri Mycobacterium leprae. Leprabakteerin löysi norjalainen lääkäri ja tiedemies Gerhard Armauer Hansen vuonna 1873. Tämän takia lepra on saanut tieteelliseksi nimekseen Hansenin tauti.

Hoito

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historiallisesti lepra tunnettiin rujouttavana ja parantumattomana tautina. Virolainen lääkäri Aleksander Paldrock kokeili 1900-luvun alkupuolella hoidoksi hiilihappolumikäsittelyä.[1]

Nykyään tauti on helposti hoidettavissa monilääkehoidolla, yleensä dapsonin, rifampisiinin ja klofatsimiinin yhdistelmällä.[2] Maailman terveysjärjestö (WHO) on vuodesta 1995 alkaen antanut hoitoon tarvittavia lääkkeitä ilmaiseksi maille, joissa tautia esiintyy endeemisenä.[3][4]

Kliinisiä piirteitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lepran runtelemia käsiä.

Taudin aiheuttaa hyvin hitaasti lisääntyvä mykobakteerilaji, joka jakautuu kerran kahdessa viikossa (muut bakteerit voivat jakautua päivittäin tai jopa 20 minuutissa). Se vahingoittaa lähinnä ihoa, hermoja ja limakalvoja. Bakteerin lisääntymistä on tutkittu muun muassa yhdeksänvyövyötiäisillä. Tuberkuloosia aiheuttava Mycobacterium tuberculosis on läheistä sukua bakteerille. Sitä ei ole voitu tutkia soluviljelmillä, koska se on solunsisäinen loinen, jolta puuttuu useita sellaisia geenejä, jotka mahdollistaisivat sen selviytymisen itsenäisesti. Ainutlaatuinen, monimutkainen soluseinämä, joka tekee mykobakteereista vaikeasti voitettavia, on todennäköinen syy myös sen hitaaseen lisääntymiseen.[5][6]

Lepran aiheuttamia ihohaavoja reidessä

Lepran tartuntatapa on edelleen epäselvä. Nykyään sen oletetaan useimmiten tarttuvan ihmisestä toiseen pisaratartuntana hengitettäessä. Lepran tarttumiskyky on kuitenkin todettu hyvin heikoksi. Yleisen uskomuksen vastaisesti lepra ei itsessään aiheuta lihan mätänemistä tai raajojen irtoamista, vaan keho pyrkii voittamaan bakteerin, mikä käynnistää tulehdusreaktion, sytokiinien ja makrofagien aktivoitumisen sekä muita mekanismeja. Tämä aiheuttaa kudosten tuhoutumista ja uusiutumista, mikä puolestaan johtaa niiden liikakasvuun ja lopulta irtoamiseen.[7]

Kroonisena tartuntatautina lepra vahingoittaa yleensä ihoa ja ääreishermostoa, mutta se voi ilmetä monin muinkin tavoin. Tautia esiintyy kahdessa muodossa: tuberkuloidina ja lepromaattisena leprana sekä näiden sekamuotona. Tuberkuloidi lepra (kansanomaiselta nimeltään kuiva spitaali) on luonteeltaan vähemmän raju; siinä tyypillisesti esiintyy alkuvaiheessa yksi tai useampia täpliä, jotka ovat muuta ihoa vaaleampia. Lepromaattinen lepra (märkä spitaali) taas aiheuttaa iholle symmetrisiä muutoksia, kyhmyjä, peitteitä ja ohentumia sekä usein vahingoittaa nenän limakalvoa aiheuttaen nenän tukkeutumisen ja verenvuotoa nenästä.[7][8]

Lepra etenee hyvin hitaasti; lapsena tartunnan saanut voi kehittää oireita vasta aikuisena. Tartunta ei yleensä oleellisesti lyhennä elinikää.[7] Äärimmäisessä muodossa tauti voi lopulta aiheuttaa esimerkiksi tuntoaistin menetyksen tai neliraajahalvauksen.[9]

Esiintyvyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteisesti on luultu, että ihmisen lisäksi lepra voi tarttua ainoastaan vyötiäisiin. Myöhemmin sitä on kuitenkin havaittu myös mangabiapinoilla, hiirillä (vain jaloissa), kaneilla ja oravilla.[10]

Maailman terveysjärjestön (WHO) tilastojen mukaan 2020-luvun alkupuolella havaitaan vuosittain edelleen 200 000 tapausta.[4]

Vuoden 2023 tietojen mukaan Brasilia, Intia ja Indonesia ilmoittivat yli 10 000 uudesta tapauksesta ja 12 muuta maata (Bangladesh, Kongon demokraattinen tasavalta, Etiopia, Madagaskar, Mosambik, Myanmar, Nepal, Nigeria, Filippiinit, Somalia, Sri Lanka ja Tansania) raportoivat kukin 1000–10 000 uudesta tapauksesta.[4]

Avustusjärjestöjen mukaan maailmassa on arviolta 2–4 miljoonaa lepran vammauttamaa ihmistä. Lisäksi on arvioitu, että jopa kolme miljoonaa potilasta elää ilman diagnoosia.[11][12]

Suomessa on 1950-luvun jälkeen lepratartunta löydetty vain muutamilta Kaukoidästä tartunnan saaneilta.[13]

Riskiryhmät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leprabasilli ei ole erittäin tarttuva, ja useimmissa tapauksissa se tarttuu ihmisestä toiseen vasta pitkäaikaisen ja läheisen kontaktin kautta (esimerkiksi perheenjäsenten välillä).[7] Miehillä havaitaan lepraa kaksi kertaa useammin kuin naisilla. Naisilla sairauden kesto ensimmäisten oireiden ja diagnoosin tekemisen välillä on paljon pidempi, lähes kaksinkertainen. Ei ole lääketieteellistä näyttöä siitä, että altitus lepralle tartuttaisi miehiä todennäköisemmin kuin naisia. Joissakin yhteyksissä miehet saattavat kuitenkin olla todennäköisemmin tekemisissä laajemman sosiaalisen verkoston kanssa kotitalouden ulkopuolella, ja heillä on siksi suurempi riski saada lepra. Siitä huolimatta on osoitettu, että lepran sairastumisriski on suurempi usein ja intensiivisesti tapahtuvan kontaktin kautta ryhmissä, kuten kotitalouden sisällä. Yhä useammat tutkimukset yhdistävät tämän eron sosiaaliseen sukupuolten epätasa-arvoon.[14]

Noin 95 prosentilla ihmisistä[15] on lepralle luontaista vastuskykyä, mutta joillakin ihmisillä on geneettinen alttius sairastua tautiin. 2000-luvun alussa todettiin että DNA-alue, joka voi altistaa jotkut ihmiset lepralle, sisältää osan kahdesta geenistä, jotka on yhdistetty Parkinsonin taudin kehittymiseen, mikä viittaa siihen, että näillä kahdella sairaudella saattaa olla yhteys biokemian tasolla.[16]

Lepra vai spitaali?

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lepraa sairastavia on historiallisesti kutsuttu (s)pitaalisiksi. Tämä termi on kuitenkin jäämässä pois käytöstä paitsi tautitapausten harvenemisen myös sanan herättämien kielteisten mielleyhtymien takia. Nykyään lepratyössä toimivat tahot käyttävät yleisesti nimitystä "lepratartunnan saaneet".lähde?

Hoitolat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmassa on yhä leprasiirtoloita. Intiassa niitä oli vuonna 2007 yli 700.[17] ja Filippiineillä.lähde?

Länsimaiset humanitaariset ja seurakuntien avustusjärjestöt rahoittavat sairaaaloita, tutkimuskeskuksia eri maissa ja tukevat kyläkehityshankkeitaa, joissa tuetaan lepraan sairastuneita heidän arkisissa tarpeissaan, kehitetään toimeentulomahdollisuuksia ja lisätään tietoa leprasta syrjinnän torjumiseksi.[18] Aiemmin ne lähettivät lepratyöhön avustustarpeita kuten leprasiteitä.[15]

Vuonna 2001 Japanin valtiota vastaan nostettiin syyte maan hallituksen ylläpitämistä leprasiirtoloista. Käsittely johti päätökseen, jonka mukaan hallitus oli kohdellut potilaita väärin. Alueoikeus määräsi valtion maksamaan korvauksia entisille potilaille.[19] Vuonna 2002 käynnistettiin virallinen tutkimus siirtoloista, ja maaliskuussa 2005 hallituksen toiminta tuomittiin jyrkästi: ”Japanin ehdottoman eristämisen politiikalla… ei ollut lainkaan tieteellisiä perusteita.” Aina 1950-luvulle saakka siirtoloiden henkilökunta surmasi monia lepraan sairastuneista lapsista.[20]

Lepra Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: ‎Lepra Suomessa

Ensimmäinen maininta leprasta Suomessa on vuodelta 1355. Tällöin oli testamentattu summa Turun Pyhän Yrjänän hospitaalille.[13] Suomen tunnetuin leprasiirtola oli Seilin saari Turun saaristossa, Rymättylän ja Nauvon välillä. Siirtola perustettiin sinne 1600-luvulla. Potilaat joutuivat tuomaan saarelle mukanaan ruumisarkun tai puutavaraa arkun rakentamista varten, eikä sieltä ollut paluuta. Leprasairaala suljettiin vuonna 1785, kun viimeinen potilas kuoli.[21][22]

Suomen viimeinen ja pitkään ainoa leprasairaala toimi Orivedellä vuoteen 1953 saakka.[23]

Tunnettuja leprapotilaita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Aleijadinho, brasilialainen kuvanveistäjä 1800-luvulla, eli yli 20 vuotta taudin runtelemana.
  • Baudouin IV, Jerusalemin latinalainen kuningas (1161–1185, vallassa 1174–1185).
  • Joseph (Jozef) de Veuster (Isä Damien), katolinen pappi, joka auttoi leprasairaita Molokain saarella, Havaijilla, sairastui ja menehtyi itsekin tautiin.
  • Henrik VII, Sisilian ja Saksan kuningas sekä Schwabenin herttua (1211–1242, vallassa 1212-1217 ja 1222-1235)
  • Hallgrímur Pétursson, yksi Islannin tunnetuimmista runoilijoista ja pappi, kuoli lepraan.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Clark, E.: Social Welfare and Mutual Aid in the Medieval Countryside. Journal of British Studies 33 (1994), s. 394–396.
  • Kallioinen, Mika: Rutto & rukous: Tartuntataudit esiteollisen ajan Suomessa, s. 43–51. (2., tarkistettu painos) Jyväskylä: Atena, 2008. ISBN 978-951-796-580-4
  • Leprosy: A Medical Dictionary, Bibliography, and Annotated Research Guide to Internet References. San Diego: Icon Health Publications, 2004. ISBN 0-597-84006-7.
  • Tayman, John The Colony: The Harrowing True Story of the Exiles of Molokai. Simon & Schuster, 2006. ISBN 0-7432-3300-X
  • Rawcliffe, C.: Learning to Love the Leper: aspects of institutional Charity in Anglo Norman England. Anglo Norman Studies 23 (2001).
  • Vuorinen, Heikki S.: Tautinen historia, s. 189–198. Tampere: Vastapaino, 2002. ISBN 951-768-095-3

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Otavan Iso tietosanakirja, osa 6, palsta 862. Otava 1968.
  2. ↑ Hansen's Disease (Leprosy) | CDC www.cdc.gov. 1.11.2018. Viitattu 23.8.2021. (englanniksi)
  3. ↑ Leprocy Factsheet WHO Leprosy elimination. 2017. Viitattu 8.3.2017. (englanniksi)
  4. 1 2 3 Leprosy WHO. 24.1.2025. Viitattu 12.12.2025.
  5. ↑ Sharma et al.: The armadillo: a model for the neuropathy of leprosy and potentially other neurodegenerative diseases Disease Models & Mechanisms. 2013. Viitattu 8.3.2017.
  6. ↑ Sylvia Cardoso Leão et al.: Chapter B03Tuberculosis, Leprosy, and Other Mycobacterioses Bioinformatics in Tropical Disease Research: A Practical and Case-Study Approach. 2006. Viitattu 8.3.2017.
  7. 1 2 3 4 Leprosy Encyclopaedia Britannica. Viitattu 12.12.2025.
  8. ↑ Lepra – maailman pelätyin tauti historianet.fi. 2023. Viitattu 13.12.2025.
  9. ↑ http://www.dinf.ne.jp/doc/english/global/david/dwe002/dwe00228.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
  10. ↑ Could Squirrel trade have contributed to England's medieval leprosy outbreak? phys.org. Viitattu 25.10.2017.
  11. ↑ We are working to defeat leprosy across the world leprosymission.org. Viitattu 13.12.2025.
  12. ↑ World Leprosy Day: Hansen’s Disease in questions and numbers rstmh.org. 2018. Viitattu 13.12.2025.
  13. 1 2 Tautinen historia, s. 161–168.
  14. ↑ Victoria Grace Price a: Factors preventing early case detection for women affected by leprosy: a review of the literature Global Health Action. 2017. Viitattu 13.12.2025.
  15. 1 2 Pirjo Vismanen: Lepra kantaa yhä häpeän merkkiä ts.fi. 2008. Viitattu 13.12.2025.
  16. ↑ Mary Beckman: A Link Between Leprosy and Parkinson's? science.org. 2004. Viitattu 13.12.2025.
  17. ↑ Global Appeal 2007 en.nippon-foundation.or.jp. Viitattu 12.12.2025.
  18. ↑ 150 vuotta työtä lepran voittamiseksi Lepralähetys. 2024. Viitattu 12.12.2025.
  19. ↑ Koizumi apologises for leper colonies BBC. 2001. Viitattu 7.3.2017.
  20. ↑ Japan's leprosy policy denounced BBC. 2005. Viitattu 7.3.2017.
  21. ↑ Lankinen, Jonna: Seili auki matkailubisnekselle. Turun Sanomat. 5.12.2016. Viitattu 7.3.2017.
  22. ↑ Seili – Spitaalisten ja hourujen saari Yle Akuutti. 2010. Viitattu 7.3.2017.
  23. ↑ Heikki S. Vuorinen: Lepran nousu, kukoistus ja tuho Historiallinen Yhdistys. Viitattu 7.3.2017.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lepra&oldid=23724115”