Televisiosarja
Televisiosarja on televisiossa jaksoina esitettävä ja erityisesti televisiota varten tuotettu ohjelma, joka sitoutuu yhden jatkuvan teeman tai juonen ympärille. Yhden jakson pituus on yleensä korkeintaan tunti, ja jaksoja tuotetaan tuotantokausina.
Perinteisesti televisiokanavat lähettävät sarjaohjelmia niille varatulla ohjelmapaikalla aina samaan aikaan, joko kerran viikossa, arkipäivisin tai päivittäin. Televisiosarjojen aikana on tavallisesti esitetty muutaman minuutin pituisia mainoskatkoja. 2000-luvun alussa yleistyivät kuitenkin mainoksettomat maksu- ja kaapelitelevisiokanavat, ja 2010-luvulta alkaen on yleistynyt televiosarjojen suoratoisto[1]. Suurimmassa osassa suoratoistopalveluja mainoskatkoja ei ole.
Rakenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Antologiasarjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Antologiat ovat käytännössä yksittäisiä lyhytelokuvia. Jaksoja ei välttämättä yhdistä kerronnallisesti mikään asia, mutta sarjalla voi olla esimerkiksi sama juontaja tai tyyli. Antologiat olivat suosittuja televisiosarjojen alkuaikoina 1950-luvulla.[2] Antologiasarjoja ovat myös ne, joissa yksi tuotantokausi sisältää yhden tarinan, ja seuraavalle kaudelle kirjoitetaan uudet hahmot.
Jaksottaiset sarjat ja jatkosarjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sarjat voidaan jakaa kahteen tyyppiin juonen jatkuvuuden perusteella: joko jokainen jakso on oma tarinansa (jaksottainen sarja) tai jaksot ovat pitkän ja jatkuvan juonikaaren osia (jatkosarja).[2] Kahden lajin välinen ero on kuitenkin usein häilyvä, sillä useimmissa sarjoissa, jotka keskittyvät joka jaksossa omaan tarinaansa, on mukana myös laajempi tarinajatkumo.[3]
Kerronta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Käsikirjoittaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Televisiosarjat käsikirjoitetaan yleensä tuotantokausi kerrallaan, eikä eri kausien muodostama kokonaisuus siksi yleensä ole yhtä harkittu kuin perinteisessä tarinankerronnassa. Sarjojen käsikirjoittajat harvoin tietävät tarkkaan mitä tarinassa tarkkaan ottaen tulee tapahtumaan myöhemmillä tuotantokausilla. Tarinankerronnasta voi tulla fraktaalista: sarjassa ilmenee temaattista toistoa, eli samoja teemoja lähestytään eri suunnista ja eri hahmoihin syventymällä. Toistava rakenne voi jatkua vuosien ajan. Lisäksi käsikirjoitusratkaisuihin voi vaikuttaa katsojien reaktiot ja katsojien toiveisiin vastaaminen: esimerkiksi pidetystä hahmosta voidaan seuraavilla tuotantokausilla tehdä keskeisempi. Harkitumpia kokonaisuuksia voivat olla erityisesti sarjat, jotka perustuvat lähdemateriaaliin.[4]
Hahmot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Monet fiktiiviset sarjat saattavat keskittyä vain yhden protagonistin ympärille, mutta useimmissa sarjoissa on muutamia päähenkilöitä. Sarjoissa, joissa on jatkuva tarina, voi olla useita päähenkilöitä. Tunnin mittaisissa saippuasarjoissa voi olla jopa 15–20 päähenkilöä. Useiden päähenkilöiden tarkoituksena on yleensä mahdollistaa useampien juonikuvioiden rakentaminen ja niiden käsittely. Sarjojen keskeiset hahmot yleensä pysyvät samoina, joten yksittäinen jakso tarvitsee hyvin vähän alustuksia, sillä suurin osa hahmoista ja paikoista on katsojalle tuttuja.[3]
Jatkuvissa sarjoissa katsojat voivat kiintyä hahmoihin, ja siksi tuottajille voi olla tärkeää pitää tietyt näyttelijät mukana esimerkiksi pitkin sopimuksin. Erityisesti tilannekomedioissa seurataan usein yksittäisen pienen ryhmän tai perheen elämää, ja yhdenkin näyttelijän poistuminen voi olla tuotannolle ongelma.[5] Osassa sarjoja päähenkilöt saattavat kuitenkin vaihtua usein: esimerkiksi Salatuissa elämissä päähenkilöt vaihtuvat saippuasarjoille tyypilliseen tapaan tuotantokausien vaihtuessa ja joskus kesken kaudenkin.[6] Hahmot saattavat vaihtua tiheästi myös Kovan lain ja CSI:n kaltaisissa jaksottaisissa sarjoissa, joissa jaksojen juoni päättyy yleensä selkeään loppusulkeumaan.[5]
Antennilähetyksistä kaapelitelevisioon
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]2000-luvun alkua on kutsuttu television renessanssiksi.[7] Sarjoista tuli jatkuvajuonisempia ja niiden tekijöitä alettiin arvostaa enemmän.[8] Maksullinen kaapelitelevisio pyrki tuottamaan televisiosarjoja, jotka erottuisivat sisällöllisesti ja tyylillisesti perinteisistä sarjoista. Käänteentekeviksi on nimetty erityisesti HBO:n vuonna 1997 alkanut Kylmä rinki ja vuonna 1999 alkanut Sopranos.[9] HBO-sarjoissa oli tavallista vähemmän sensuuria, ja niihin lisättiin moraalisesti arveluttavia päähenkilöitä, mukaan lukien antisankareita.[9] Tämän jälkeen useiden muidenkin verkkojen sarjoihin, kuten AMC:n Breaking Bad ja Netflixin House of Cards, on kirjoitettu antisankareita.[10] Perinteisten kanavien sarjoja sensuroitiin voimakkaasti, ja kanavat pyrkivät enemmän katsojalukujen vaalimiseen kuin sarjojen kokeellisuuteen tai kantaaottavuuteen. Ennen jatkuvan juonen yleistymistä sarjojen jaksoissa palattiin yleensä katsojille tuttuun lähtöpisteeseen.[8]
Kun käsikirjoittaminen vapautui aiemmista rajoituksista, sarjoissa alettiin esitellä rohkeita juoniratkaisuja, kuten päähenkilöiden yllättäviä kuolemia.[9][10] Kylmän ringin luoja Tom Fontana on myöhemmin kertonut pitäneensä kummallisena sitä, että hänen sarjansa ylipäänsä päätettiin tuottaa, vaikka hän käsikirjoitti siihen epämiellyttäviä hahmoja ja groteskeja kohtauksia: esimerkiksi päähenkilö poltettiin elävältä jo ensimmäisessä jaksossa. Fontanan mukaan HBO piti tärkeimpänä sitä, että hahmoista tehtiin kiinnostavia.[9]
Maksutelevision mainoksettomuus vaikutti myös käsikirjoituksen rakenteeseen, sillä jännättäviä tapahtumia ei enää tarvinnut ripotella mainostauoille varattuihin kohtiin eräänlaisina pieninä cliffhangereina[8], vaan jaksoihin pystyi kirjoittamaan erilaisia rytmejä.[9] Kaapelitelevisiosarjoissa oli myös huomattavasti vähemmän jaksoja: perinteisesti tuotantokausilla oli ollut yli 20 jaksoa[8], maksutelevisio taas esitteli 10–13 jakson pituiset kaudet.[10]
Minisarja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Minisarjat ovat yleensä vain muutaman, vähimmillään vain parin jakson mittaisia televisiosarjoja. Minisarjat kertovat yleensä yhden yhtenäisen juonen, joten ilmaisumuotona ne ovat lähempänä pitkää elokuvaa kuin muut televisiotuotannot. Joitain minisarjoja voidaankin pitää myös osiin jaettuina televisioelokuvina.[11]
Ensimmäinen television minisarja oli yhdysvaltalainen Rikas, rakas, köyhä, varas (1976), joka esitettiin kuutena kahden tunnin mittaisena jaksona. Se raivasi tietä seuraajille, joita olivat Juuret (1977), Okalinnut (1977) ja Shogun (1980). Alussa minisarjat perustuivat usein viihteellisiin bestseller-romaaneihin.[12]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Biskind, Peter: Pandora's Box: The Greed, Lust, and Lies That Broke Television. Lontoo: Penguin Books, 2024. ISBN 9780141992754 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Gray, Jonathan & Lotz, Amanda D.: ”Introduction: Still Television Studies?”, Television Studies. Polity Press, 2019. ISBN 1509531815 (englanniksi)
- 1 2 Douglas, Pamela: Writing the TV Drama Series, s. 10–11. Studio City, CA: Michael Wiese Productions, 2007. ISBN 978-1-932907-34-6 Google-kirjat Viitattu 18.2.2013. (englanniksi)
- 1 2 Butler, Jeremy G.: Television: Critical Methods And Applications, s. 30, 37. Mahwah, New Jersey: Lawrence Erlbaum Associates, 2007. ISBN 0-8058-5415-0 Google-kirjat Viitattu 18.2.2013. (englanniksi)
- ↑ Pohjola, Mike: Game of Thrones: Talvi ei tullutkaan, s. 139–140. (Teoksessa Parasta katseluaikaa.) WSOY, 2020. ISBN 978-951-0-45282-0
- 1 2 Mittell, Jason: Complex TV: The Poetics of Contemporary Television Storytelling, s. 126–127. New York: New York University Press, 2015. ISBN 9780814769607 (englanniksi)
- ↑ http://www.studio55.fi/lahipiirivoimavarana/artikkeli.shtml/1515190/taman-takia-salattujen-elamien-nayttelijat-vaihtuvat-usein [vanhentunut linkki]
- ↑ Biskind 2024, s. 3
- 1 2 3 4 Saxell, Jani: Antisankarien aika, s. 7–9. (Teoksessa Parasta katseluaikaa.) WSOY, 2020. ISBN 978-951-0-45282-0
- 1 2 3 4 5 Biskind 2024, s. 18–27
- 1 2 3 Kaiser, Rowan: ”HBO Drama”, 100 Things Game of Thrones Fans Should Know & Do Before They Die. Triumph Books, 2017. ISBN 1629373931 (englanniksi)
- ↑ Virtanen, Leena: Minisarja on oma taiteenlajinsa, Helsingin Sanomat, 12.11.2003, viitattu 11.2.2025.
- ↑ Steinbock, Dan: ”Amerika: tarinarungon kylmä sota”, Formaatti ja televisiosarjat. Prime time -televisiosarjojen formaatit tuottajien, tutkijan ja yleisön näkökulmista, s. 121–122. Yleisradio, 1988. ISBN 951-43-0407-1
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Nikkinen, Are & Vacklin, Anders: Television runousoppia. Helsinki: Like, 2012. ISBN 978-952-01-0588-4
- Thompson, Ethan & Mittell, Jason: How to Watch Television. New York: NYU Press, 2020. ISBN 9781479898817 (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- IMDb. How do you decide if a title is a film, a TV movie or a Miniseries? (englanniksi) televisiosarjan määritelmän pohdintaa
