Urheilukalastus

Urheilukalastus on kalastuksen muoto, jossa tavoitellaan kalastuksen tuottamaa nautintoa^{kenen mukaan?} aktiivisilla^selvennä välineillä. Suurin osa suomalaisista kalastuksen harrastajista pitää saaliinsa, mutta puhdasoppisin urheilukalastus on ns. pyydystä ja päästä eli catch & release -kalastusta, jossa kaikki saalis vapautetaan.^lähde?

Urheilukalastus virkistyskalastusmuotona

Kalastus on harrastus, joka jakaantuu erilaisiin kalastustapoihin ja -muotoihin. Virkistyskalastajalle saaliin merkitys on erilainen kuin ammatti- ja kotitarvekalastajallekin^{kenen mukaan?}. Erityisesti pyydystä ja päästä -kalastus poikkeaa aiemmasta kalastuksesta myös harrastuksena^{kenen mukaan?}. Vapaa-ajankalastukselle ei ole olemassa yksiselitteistä määritelmää. Sen ajatellaan yleensä sisältävän vapaa-aikana harjoitetun kalastuksen, mukaan lukien tähän liittyvä elinkeinotoiminta ja muut palvelut^{kenen mukaan?}. Vapaa-ajankalastus käsittää siis sekä virkistys- että kotitarvekalastuksen. Ainakin kerran vuodessa tätä harrastaa Suomessa yli 40 prosenttia koko väestöstä^lähde?.

Urheilukalastus on virkistyskalastuksen yksi osa-alue, jolla tarkoitetaan ainoastaan aktiivisin eli vapakalastusvälineillä tapahtuvaa kalastusta^lähde?. Virkistyskalastukseen kuuluu myös passiivisilla pyydyksillä (katiskat, verkot, rysät jne.) harjoitettu kalastus. Urheilukalastus alkoi muovautua Suomessa 1800-luvun jälkipuoliskolla ulkomaisista vaikutteista^lähde?. Esimerkkinä olivat Oulujoen lohilordien tapaiset kalastusmatkailijat^lähde?. Suomalaisen urheilukalastuksen tärkeä^{kenen mukaan?} vaikuttaja Alex Hintze kuvasi asiaa niin, että siinä merkitsee enemmän kuinka paljon yksikin kala tarjoaa "urheilua" kuin kuinka paljon saalista yhteensä saadaan^lähde?.

Pyydystä ja päästä -kalastus

Urheilukalastuksessa on lisääntynyt varsinkin arvokalojen kuten taimenen, harjuksen, lohen ja nieriän päästäminen takaisin pyydystämisen jälkeen^lähde?. Tätä kalastusmuotoa kutsutaan pyydystä ja päästä -kalastukseksi. Tällainen kalastus sai alkunsa Pohjois-Amerikassa yli 100 vuotta sitten, kun sitä käytettiin keinona suojella luontaisia kalakantoja^lähde?. Suomessa se tuli laajemmin tunnetuksi vasta 1990-luvulla, kun vapakalastajat erikoistuivat mm. taimenen ja harjuksen pyyntiin^lähde?. Ilmiöön on vaikuttanut myös, että kalavesiltä ei niinkään haeta syötävää edes kotitarpeiksi, vaan elämyksiä^lähde?. Jotkut virkistyskalastusalueet onkin jo määritelty pelkästään pyydystä ja päästä -alueiksi^lähde?. Puolangan Auhon kylän alueella otettiin ensimmäisenä Suomessa kokonainen joki pyydystä ja päästä -käyttöön^lähde?. Kalhamajärvestä Jorvasjärveen laskeva viitisen kilometriä pitkä Kalhamajoki on kalastettavissa koko pituudeltaan ja siinä sallitaan vain perinteinen perhokalastus. Koukkujen on oltava väkäsettömiä. Joen kalakannan muodostavat suurimmillaan noin 45 cm:n pituiset luonnossa kasvaneet harjukset ja satunnaisesti myös taimenet^lähde?.

Järjestöt

Suomessa on tällä hetkellä^milloin? yksi merkittävä^{kenen mukaan?} vapaa-ajankalastusjärjestö. Vuonna 2000 perustettiin Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) kolmen liiton; Suomen Kalamiesten Keskusliiton (SKK), Suomen Urheilukalastajain liiton (SUKL) ja Suomen Metsästäjä- ja Kalastajaliiton (SMKL) kattojärjestöksi. Keskusjärjestö edistää vapaa-ajankalastusta, joka kestävällä tavalla ja monipuolisesti hyödyntää luontaisesti uusiutuvia kalakantoja.^lähde?

Lähteet

Laakkonen, M. 2006. Saaliseläin vapaa-ajankalastajien puheessa. Kala- ja riistaraportteja nro. 389. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Helsinki. 54 s. Saaliseläin -raportti (Arkistoitu – Internet Archive) (viitattu 13.3.2008)

Kirjallisuutta

Juha Jormanainen: Urheilukalastus Suomessa ennen ja nyt (Gummerus & Ajatus-kirjat, 2011)
Särömaa, Matti J.: Kalamiehen keittokirja, eli, Mitä jokaisen urheilukalastajan tulisi tietää. Helsingissä: Ajatus, 2000. ISBN 951-566-041-6
Warhuus, Runar: Uuden ajan urheilukalastus. ((Det nye sportsfisket, 2005.) Suomentanut Harri Dahlström) Hämeenlinna: Karisto, 2006. ISBN 951-23-4729-6

Aiheesta muualla