close
Siirry sisältöön

koitto

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

koitto (1-C)

  1. koittaminen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkoi̯t̪ːo/
  • tavutus: koit‧to

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi koitto koitot
genetiivi koiton koittojen
partitiivi koittoa koittoja
akkusatiivi koitto;
koiton
koitot
sisäpaikallissijat
inessiivi koitossa koitoissa
elatiivi koitosta koitoista
illatiivi koittoon koittoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi koitolla koitoilla
ablatiivi koitolta koitoilta
allatiivi koitolle koitoille
muut sijamuodot
essiivi koittona koittoina
translatiivi koitoksi koitoiksi
abessiivi koitotta koitoitta
instruktiivi koitoin
komitatiivi koittoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo koito-
vahva vartalo koitto-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • koitto Kielitoimiston sanakirjassa