mitta
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- jokin suureen arvo tai mittauksen tulos
- jokin laite, jolla voi mitata tai joka määrittää jonkin mittayksikön
- Onko sinulla metrin mittaa?
- Kyynärästä mittayksikkönä on luovuttu, mutta kyynäräkeppiä käytetään yhä.
- Sanonta ”Porvoon mitalla” johtuu siitä, että porvoolainen kruununvouti keräsi aikoinaan verot käyttämällä liian isoa mittaa.
- (matematiikka) joukkofunktio, joka liittää luvun annetun joukon osajoukkoon
- Diracin mitta on mitta, joka saa yhdellä lähtöjoukkonsa alkiolla arvon 1, ja muilla arvon 0.
- (kirjallisuustiede) tietty mitallisessa runoudessa käytettävä säännönmukainen muoto, metrumi
- Heksametri eli kuusimitta on runomittaopissa antiikkisten sankarirunojen mitta.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmit̪ːɑ/, [ˈmit̪ːɑ]
- tavutus: mit‧ta
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mitta | mitat |
| genetiivi | mitan | mittojen (mittain) |
| partitiivi | mittaa | mittoja |
| akkusatiivi | mitta; mitan |
mitat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mitassa | mitoissa |
| elatiivi | mitasta | mitoista |
| illatiivi | mittaan | mittoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mitalla | mitoilla |
| ablatiivi | mitalta | mitoilta |
| allatiivi | mitalle | mitoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mittana | mittoina |
| translatiivi | mitaksi | mitoiksi |
| abessiivi | mitatta | mitoitta |
| instruktiivi | – | mitoin |
| komitatiivi | – | mittoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | mita- | |
| vahva vartalo | mitta- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]indoeurooppalainen, mahdollisesti germaaninen laina[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]aikamitta, alamitta, askelmitta, hevosenmitta, jännemitta, kaapelinmitta, kalevalamitta, keskimitta, kiintomitta, kukkuramitta, kuusimitta, kuutiomitta, latvamitta, litramitta, litranmitta, läpimitta, metrimitta, metrinmitta, miehenmitta, millimetrimitta, mitanpitävä, mitta-analyysi, mitta-asteikko, mitta-astia, mittabosoni, mittahävikki, mittajärjestelmä, mittakaava, mittakaulain, mittakello, mittakeppi, mittakiila, mittakirja, mittalaite, mittalasi, mittaliuos, mittaliuska, mittaluku, mittalusikka, mittamies, mittamuuntaja, mittanauha, mittapuku, mittapullo, mittapuu, mittapää, mittapöytä, mittasauva, mittasuhde, mittatappio, mittatarkka, mittatarkkuus, mittatikku, mittatilaus, mittatulkki, mittatyö, mittavajaus, mittavirhe, mittayksikkö, määrämitta, neliömitta, painomitta, paperimitta, pinta-alamitta, pintamitta, pituusmitta, pystymitta, päänmitta, rinnanmitta, rinnanympärysmitta, ristimitta, rullamitta, runomitta, silmämitta, sisämitta, stadionmitta, taittomitta, tasamitta, tilavuusmitta, työntömitta, ulkomitta, vakiomitta, vakomitta, vetomitta, välysmitta, ympärysmitta
Idiomit
[muokkaa]- mitta on täysi – (henkilö) ei enää siedä jotain (ärsyttävää toimintaa tms.)
- Pentillä tuli mitta täyteen — otti loparit aamulla!
- Mittani on täyttymässä!
- Porvoon mitalla
- pysyä mitoissa(an) — olla lihoamatta
Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).