Agakonna
| Agakonna | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Sammakkoeläimet Amphibia |
| Lahko: | Sammakot ja konnat Anura |
| Heimo: | Konnat Bufonidae |
| Suku: | Rhinella |
| Laji: | marina |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Rhinella marina |
|
| Katso myös | |
Agakonna eli jättikonna (Rhinella marina, aik. Bufo marinus) on maailman suurin konnalaji. Suurin punnittu agakonna painoi 2,7 kiloa, joten kyseessä oli samalla maailman suurin sammakko.[2][3]
Agakonnaa on tarkoituksella levitetty uusiin elinympäristöihin torjumaan "sokeriruokokuoriaista" (cane beetle; Dermolepida albohirtum). Mutta luontaisten vihollisten puuttuessa sekä myrkyllisyytensä ja lisääntymiskykynsä ansiosta sen populaatiot aiheuttavat tuhoa paikallisille ekosysteemeille. Agakonna onkin listattu yhdeksi sadasta haitallisimmasta vieraslajista.
Ulkonäkö, koko ja lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Agakonnat ovat tyypillisesti 10–15 cm pitkiä. Selkäpuoli on harmaa, ruskea tai kellertävä, vatsapuoli vaalea. Varsinkin koiraan selässä on piikkimäisiä nystyjä. Takajalkojen varpaiden välissä on räpylä, etujaloissa ei. Kutuaikana koiraan etujalkoihin kasvaa uloke, jolla se voi pitää naaraasta kiinni.[4]
Agakonnan kutu on helppo tunnistaa, koska konna laskee kutunsa hyytölömäisenä nauhana, jossa munat ovat.[5] Naaraspuolinen agakonna voi munia kerralla 8000 – 30 000 munaa kahdesti vuodessa (kotoperäiset sammakot munivat 1000–2000 munaa vuodessa), jotka kuoriutuvat kahden tai kolmen päivän kuluessa. Trooppisissa oloissa nuijapäät kehittyvät aikuisiksi noin vuodessa, mutta kylmemmässä ilmastossa tähän voi mennä kaksi vuotta.[6][7]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Agakonna on peräisin Yhdysvaltojen eteläosasta, Keski- ja Etelä-Amerikasta. Sitä on istutettu 1920-luvulta lähtien Australiaan syömään kovakuoriaisia sokeriruokoviljelmiltä, mutta konnat eivät osoittautuneet kovin tehokkaiksi. Haitallisena vieraslajina ne lisääntyivät räjähdysmäisesti ja ovatkin nykyään Australiassa vitsaus.[4] Ne onkin luokiteltu yhdeksi sadasta haitallisimmasta vieraslajista.[8]
Asiantuntijat ovat varoittaneet, että mikäli agakonnien leviämiseen ei puututa, ne saavuttavat Länsi-Australiassa sijaitsevan De Greyn joen 2030-luvun puolivälissä.[7]
Torjuntayritykset Australiassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Agakonnien hävityksessä suositellaan keskittymään vain aikuisiin konniin ja niiden kutuun, koska nuijapäät on helppo sekoittaa kotoperäisiin lajeihin.[6] Konnia voi hävittää missä vaiheessa tahansa niiden elinkaaren aikana. Suositeltu hävityskeino on laittaa konnat suljetussa asitiassa ensin jääkaappiin ja sitten pakastimeen, jossa ne jäätyvät kuoliaiksi.[5]
Käyttäytyminen ja ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Agakonna on myrkyllinen. Se syö hämärässä, eikä sen tarvitse pelätä petoja myrkyllisyytensä vuoksi. Konna syö ennen kaikkea eläviä hyönteisiä, mutta myös liskoja, muita sammakkolajeja sekä pieniä jyrsijöitä.
Australiassa agakonnien on havaittu syövän myös toisiaan eikä vastaavaa ilmiötä tavata niiden kotoperäisellä alueella.[7]
Agakonna voi elää jopa 15-vuotiaaksi.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Frank Solís, Roberto Ibáñez, Geoffrey Hammerson, Blair Hedges, Arvin Diesmos, Masafumi Matsui, Jean-Marc Hero, Stephen Richards, Luis Coloma, Santiago Ron, Enrique La Marca, Jerry Hardy, Robert Powell, Federico Bolaños, Gerardo Chaves, Paulino Ponce: Rhinella marina IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2009. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.8.2014. (englanniksi)
- 1 2 Australia's 'Toadzilla': Record-breaking cane toad found in Queensland BBC News. 20.1.2023. Viitattu 12.5.2026. (englanniksi)
- ↑ Video | Tällainen on ”Toadzilla” – maailman kenties suurin sammakko löytyi Australiasta Helsingin Sanomat. 20.1.2023. Viitattu 21.1.2023.
- 1 2 Cane Toad The Australian Museum. Viitattu 12.5.2026. (englanniksi)
- 1 2 About cane toads and their control 2026. dpi.nsw.gov.au. Viitattu 12.5.2026. (englanniksi)
- 1 2 The Cane Toad (Bufo marinus) 2026. Department of the Environment, Water, Heritage and the Arts. Viitattu 12.5.2026. (englanniksi)
- 1 2 3 Meet the Invaders: Cane Toads 2026. Invasive Species Council. Viitattu 12.5.2026. (englanniksi)
- ↑ 100 of the World's Worst Invasive Alien Species Issg.org. Global Invasive Species Database. Arkistoitu 2.4.2016. Viitattu 25.3.2011. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sammakkolampi.net: Agakonna (Arkistoitu – Internet Archive)
- AmphibiaWeb: Rhinella marina (englanniksi)
- UniProt: Taxonomy - Rhinella marina (englanniksi)
- Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Rhinella marina, (cane toad) (englanniksi)
- PheroBase: Semiochemicals of Rhinella marina, the Marine toad (englanniksi)
