Jere Lehtinen

Mitalit
Maa: Suomi
Miesten jääkiekko
Olympialaiset
MM-kilpailut

Jere Lehtinen
	; Jere Lehtinen NHL-seura Dallas Starsin paidassa alkulämmittelyissä vierasottelussa Calgary Flamesia vastaan.
Henkilötiedot
Syntynyt	24. kesäkuuta 1973 (ikä 53); Espoo
Kansalaisuus	Suomi
Jääkiekkoilija
Pelipaikka	laitahyökkääjä
Maila	oikea
Pituus	183 cm
Paino	89 kg
Pelaajaura
Pääsarjaura	1992–2010
Seurat	EJK (j.); Kiekko-Espoo (SML); TPS (SML); Michigan K-Wings (IHL); Dallas Stars (NHL)
NHL-varaus	88. varaus, 1992; Minnesota North Stars
	[ Muokkaa Wikidatassa ]
	Infobox OK

Mitalit
Maa: Suomi
Miesten jääkiekko
Olympialaiset
Kultaa	Peking 2022	jääkiekko
MM-kilpailut
Kultaa	Slovakia 2019	jääkiekko
Kultaa	Suomi 2022	jääkiekko
Kultaa	Sveitsi 2026	jääkiekko
Hopeaa	Latvia 2021	jääkiekko

Jere Kalervo Lehtinen (s. 24. kesäkuuta 1973 Espoo)^[1] on uransa päättänyt suomalainen jääkiekkoilija, Stanley Cup -voittaja, jääkiekon maailmanmestari, sekä olympiamitalisti ja Suomen maajoukkueen GM:n roolissa jääkiekon olympiavoittaja. Lehtinen oli pelipaikaltaan laitahyökkääjä.

Junioritasolla Lehtinen pelasi espoolaisissa jääkiekkoseuroissa. Hänen ammattilaisuransa käynnistyi jääkiekon SM-liigan Kiekko-Espoossa kaudella 1992–1993. Seuraavaksi kaudeksi hän siirtyi Turun Palloseuraan, jossa hän voitti kauden 1994–1995 päätteeksi Suomen mestaruuden ja Raimo Kilpiö -palkinnon.

NHL:n vuoden 1992 varaustilaisuudessa Minnesota North Stars varasi Lehtisen numerolla 88, ja Lehtinen siirtyi NHL:ään voitettuaan kultaa kevään 1995 jääkiekon MM-kisoissa. North Stars siirtyi kuitenkin talousongelmien vuoksi ennen Lehtisen NHL-uran alkua Dallasiin ja vaihtoi nimensä Dallas Starsiksi. Lehtinen edusti Dallasia koko 14 kautta kestäneen NHL-uransa ollen seuransa merkittävimpiä pelaajia, ja voitti Dallasissa myös Stanley Cup -mestaruuden kaudella 1998–1999. Hän voitti urallaan kolmesti NHL:n parhaan puolustavan hyökkääjän palkinnon, Frank J. Selke Trophyn. Lehtinen pelasi NHL:n runkosarjassa 875 ottelua tehopistein 234+271=514. Hän päätti uransa vuonna 2010 kärsittyään viimeisinä kausina loukkaantumisista.^[2]

Lehtinen oli pitkään Suomen jääkiekkomaajoukkueen tärkeimpiä pelaajia. Hän edusti Suomea neljästi maailmanmestaruuskilpailuissa, kahdesti maailmancupissa ja viidesti olympialaisissa saavuttaen kahdeksan arvokisamitalia ja maailmancupin toisen sijan. Lehtinen on yksi menestyneimmistä suomalaisista jääkiekkoilijoista. Lehtinen voitti Suomen maajoukkueen general managerina MM-kultaa vuonna 2022.

Ura

Pelivuodet Suomessa

Lehtinen aloitti jääkiekkoilun Espoon Jääklubissa, ja nousi A-nuorten SM-liigaan Kiekko-Espoon riveissä 16-vuotiaana. Tulokaskaudellaan A-nuorten joukkueessa Lehtinen tehtaili 32 runkosarjan ottelussa tehopisteet 23+23=46, ja oli joukkueensa parhaimmistoa. Hän tahkosi espoolaisjoukkueen riveissä myös B-nuorten SM-liigaa ja I-divisioonaa. Kauden 1991–92 päätteeksi Lehtinen oli mukana ratkaisevassa osassa, kun Kiekko-Espoo nousi ensimmäistä kertaa SM-liigaan kukistaen nousussa Joensuun Jokipojat Lehtisen syöttäessä Tero Lehterän tekemän ratkaisumaalin. Menestyksekkään kauden johdosta 19-vuotias Lehtinen valittiin ensimmäistä kertaa MM-kilpailuihin edustamaan Suomea. MM-kilpailuissa Lehtinen pelasi 7 ottelua tehoin 1+1=2 Suomen joukkueen saavuttaessa hopeaa. Minnesota North Stars varasi kesällä Lahdessa, Hennalan varuskunnassa varusmiespalvelukseen astuneen Lehtisen NHL:ään numerolla 88.

SM-liigaa Lehtinen pelasi Espoossa vain yhden kauden ajan. Nuori hyökkääjä kiinnostui Vladimir Jursinovin kovasta valmennustyylistä, joka oli tuottanut tulosta Turun Palloseuralle. Lehtiselle tarjottiin sopimusta Kiekko-Espoon lisäksi myös muilta Helsingin seudun liigajoukkueilta, mutta hyökkääjä päätti tarttua turkulaisjoukkueen tarjoukseen. Ensimmäisellä kaudellaan TPS:n riveissä Lehtinen pelasi 42 ottelua tehopistein 19+20=39, ja pudotuspelien 11 ottelussa yhtä monta maalia mättänyt Lehtinen oli ratkaiseva tekijä TPS:n noustessa SM-finaaliin kauden päätteeksi. Suomen mestaruuden vei kuitenkin Lehtiselle sopimusta tarjonnut Helsingin Jokerit. Samalla kaudella TPS kuitenkin voitti Jääkiekon Euroopan cupin. Keväällä 1992 Lehtinen oli jälleen Suomen joukkueen mukana Suomessa järjestetyissä MM-kilpailuissa. Viimeisellä kaudellaan Suomessa Lehtinen teki oman piste-ennätyksensä SM-liigassa, kun 39 runkosarjaottelussa syntyi 42 tehopistettä. Pudotuspelien pistepörssissä Lehtinen oli kolmas tehopistein 2+13=15 TPS:n edetessä SM-kultaan tällä kertaa Jokerien jäädessä hopealle. Lehtinen valittiin SM-liigan tähdistökentälliseen yhdessä joukkuetovereidensa Saku Koivun ja Marko Kiprusoffin kanssa, ja hänet palkittiin myös liigan herrasmiespelaajalle annettavalla Raimo Kilpiö -palkinnolla. Menestyksekäs kausi sai jatkoa keväällä 1995, kun Lehtinen sekä Koivu tekivät ketjukaverinsa Ville Peltosen kanssa tuhoisaa jälkeä Tukholman MM-kilpailuissa, joissa Suomi saavutti historiansa ensimmäisen maailmanmestaruuden.

NHL-ura

Lehtinen suuntasi Pohjois-Amerikkaan kaudelle 1995–96. Harjoitusleirillä hyvän vastaanoton saanut hyökkääjä vakiinnutti pelipaikkansa Dallas Starsissa, mutta tammikuussa 1996 Lehtinen pudotettiin Dallasin IHL-liigassa pelaavaan farmiseuraan, Michigan K-Wingsiin yhden ottelun ajaksi. Tulokaskaudellaan NHL:ssä Lehtinen pelasi 57 ottelua tehopistein 6+22=28, pelaten pääasiassa samassa ketjussa supertähti Mike Modanon kanssa. Helmikuussa 1996 Lehtinen valittiin myös kuukauden tulokkaaksi. Lehtinen kasvatti ottelumääräänsä toisella NHL-kaudellaan, kun hän pelasi 63 runkosarjaottelua tehoin 16+27=43. Modanon rinnalla tehoja iskenyt Lehtinen selviytyi joukkueineen myös pudotuspeleihin, mutta tutkapariksi kauden aikana kasvanut kaksikko ei pystynyt viemään joukkuettaan pudotuspeleissä seitsemää ottelua pidemmälle. Kaudella Lehtisen kyvyt noteerattiin kuitenkin tulokaskautta laajemmin, ja hän pääsi ensimmäistä kertaa urallaan ehdolle Frank J. Selke Trophyn, parhaan puolustavan hyökkääjän, saajaksi. Palkinto päätyi kuitenkin Buffalo Sabresissa kiekkoilleen Michael Pecan palkintokaappiin.

Lehtisen kolmannella NHL-kaudella Dallasin peli oli ottanut suuren askeleen eteenpäin: joukkue voitti runkosarjan Modanon ja tehopisteet 23+19=42 iskeneen Lehtisen johdolla. Joukkueen menestyksekkäästi kulkenut kausi päättyi kuitenkin konferenssifinaaleihin, kun se putosi pudotuspeleistä Detroit Red Wingsiä vastaan. Lehtinen voitti kuitenkin Frank J. Selke Trophyn, johon oli jo edellisellä kaudella ollut ehdolla. Neljännellä NHL-kaudellaan Lehtinen iski runkosarjassa 52 tehopistettä. Pudotuspeleissä Dallas eteni pitkän tien kautta finaaleihin kohtaamaan Buffalo Sabresin. Kuudenteen otteluun venynyt ottelusarja ratkesi vasta, kun ottelua oli pelattu lähes kahden jääkiekko-ottelun verran: Lehtinen syötti kiekon ketjukaverilleen Brett Hullille, joka iski kiekon maaliin varmistaen Dallasille sen seurahistorian ensimmäisen Stanley Cup -mestaruuden. Lehtinen voitti myös Frank J. Selke Trophyn toistamiseen liigan parhaana puolustavana hyökkääjänä. Lehtinen toi mestaruuspokaalin näytille Espoon Länsi-Auto Areenalle, ja myöhemmin suomalaislaiturin nilkkaan tatuoitiin Stanley Cupin kuva, Dallasin logo sekä vuosiluku 1999 ja Lehtisen pelinumero 26.

Kausi 1999–2000 kului Lehtisen osalta sairastuvalla. Selkävaivoista koko kauden kärsinyt laituri pelasi runkosarjassa vain 17 ottelua, mutta pudotuspeleissä hän oli mukana 13 ottelussa Dallasin pelatessa jälleen finaaleissa, joissa se koki tappion New Jersey Devilsille. Kaudella 2002–03 Lehtinen pelasi 80 ottelua tehoin 31+17=48. Hyökkääjä palkittiin kolmatta kertaa urallaan parhaana puolustavana hyökkääjänä. Lisäksi Lehtinen valittiin edustamaan Suomea Salt Lake Cityn talviolympialaisiin. Seuraavalla kaudella NHL:ssä koitti työsulku, jonka vuoksi kausi jätettiin pelaamatta ja Lehtinen päätti pitää välivuoden ammattilaiskiekkoilusta.

Viimeisillä kausillaan NHL:ssä Lehtinen kärsi loukkaantumisista, jotka vaivasivat hyökkääjän kausia. Viimeisellä kaudellaan NHL:ssä 58 ottelua pelannut suomalaishyökkääjä takoi tehopisteet 4+13=17, jotka olivat edellisvuosiin verrattuna vajavaiset. Menestyksekkään pelaajauran luonut konkari tiedotti joulukuussa 2010 järjestetyssä tiedotustilaisuudessa ripustavansa luistimet naulaan 875 NHL-ottelun jälkeen.

Dallas Starsin täytettyä 20 vuotta vuonna 2013 seuran kannattajat äänestivät joukkueelle kaikkien aikojen unelmakokoonpanon. Kannattajat valitsivat Lehtisen unelmajoukkueen ykkösketjuun Mike Modanon ja Brett Hullin rinnalle.^[3] Lehtinen nimettiin vuonna 2013 Hockey Hall of Fame -ehdokkaaksi.

Maajoukkueura

Lehtinen pelasi arvokisoissa useaan otteeseen. Hän edusti Suomen jääkiekkomaajoukkuetta neljissä maailmanmestaruuskilpailuissa, viisissä olympiakisoissa sekä kahdessa maailmancupissa. Maajoukkueurallaan Lehtinen saavutti yhdeksän arvokisamitalia. Olympialakisoista Lehtinen saavutti kolme kertaa pronssimitalin sekä kerran hopeaa, MM-kilpailuista kerran kultaa ja kolmesti hopeaa, ja maailmancupista yhden hopeamitalin.

Lehtinen debytoi A-maajoukkueen riveissä arvoturnauksessa vuoden 1992 MM-kilpailuissa. Kisoissa Lehtistä peluutettiin pääasiassa joukkueensa neljännessä hyökkäysketjussa, ja seitsemän ottelua pelannut hyökkääjä saavutti kisoissa tehopisteet 1+1=2. Suomi eteni finaaleihin, jonka Ruotsi voitti kuitenkin lukemin 5–2 NHL-tähtiensä johdolla. Seuraavan kerran Lehtinen nähtiin maajoukkuepaidassa vuonna 1994 Lillehammerin olympialaisissa. Suomi saavutti kisoissa pronssia, ja Lehtinen teki turnauksessa kolme maalia. Samana keväänä hän osallistui myös MM-kilpailuihin. Suomi selvitti tiensä jälleen MM-finaaliin, jossa vastaan asettui kuitenkin Kanada. Lopulta ottelu venyi aina rangaistuslaukauskilpailuun, jossa Kanada selviytyi voittajaksi lukemin 2–1 peräti 12 lauotun rankkarin jälkeen. Tehot 3+5=8 turnauksessa iskenyt Lehtinen sijoittui turnauksen pistepörssissä jaetulle yhdeksännelle sijalle.

Kahden MM-hopean ja yhden olympiapronssin jälkeen suuret voitot tuntuivat karttavan Lehtistä. Tukholman MM-kilpailuihin valittu Lehtinen osoittautui MM-turnauksessa yhdeksi koko Suomen joukkueen avainpelaajista. Samassa hyökkäysketjussa Saku Koivun ja Ville Peltosen kanssa pelannut Lehtinen iski turnauksessa tehopisteet 2+5=7, ja kruunasi turnauksensa finaaliottelussa syöttämällä Peltosen tekemän 2–0-maalin, joka jäi lopulta ottelun voittomaaliksi Suomen voittaessa MM-kultaa Ruotsilta lukemin 4–1. Lehtinen valittiin turnauksen tähdistökentälliseen yhdessä ketjukaveriensa kanssa. Peltonen-Koivu-Lehtinen-ketjua alettiinkin kutsua Tupu-Hupu-Lupu-ketjuksi kolmikon loistavan yhteispelin johdosta.

Lehtisen seuraavaa arvokisamitalia tavoiteltiin vuoden 1996 maailmancupista, jossa Suomi kuitenkin putosi puolivälierissä. Naganon talviolympialaisissa vuonna 1998 Lehtinen oli joukkueensa johtavia pelaajia. Turnauksessa häntä peluutettiin yhdessä Koivun sekä Teemu Selänteen kanssa. Lehtinen iski kisoissa tehopisteet 4+2=6, ja sijoittui turnauksen pistepörssissä kahdeksanneksi Selänteen ja Koivun vallatessa pistepörssin kärkisijat. Suomi selvitti tiensä pronssiotteluun, jota ennen Selänne kuitenkin loukkaantui ja joutui jättämään ottelun väliin. Selänteen tilalle nostettiinkin entinen ketjukaveri Ville Peltonen, joka iski pronssiottelussa voittomaalin Suomen kaataessa Kanadan lukemin 3–2.

Lehtisen seuraava arvokisamitali tuli vuoden 2004 maailmancupista. Finaaliin selviytynyt Suomi joutui taipumaan Kanadalle lukemin 3–2. Torinon talviolympialaisissa 2006 Lehtinen saavutti olympiahopeaa Ruotsin viedessä olympiakultaa. Mikäli Suomi olisi voittanut ottelun, Lehtisestä olisi tullut ensimmäinen suomalainen, joka liittyisi Kolmen kullan klubiin maailmanmestarina sekä Stanley Cup- ja olympiavoittajana. Pettymyksellisen olympiafinaalin jälkeen Lehtinen kieltäytyi paikasta vuoden 2006 MM-kisoissa, mutta seuraavana vuonna Lehtinen oli mukana MM-hopeaa saavuttaneessa joukkueessa. Lehtinen teki viimeisen esiintymisensä maajoukkueen nutussa Vancouverin olympialaisissa 2010, jossa hänellä oli vielä kolmas ja viimeinen mahdollisuus liittyä kolmen kullan klubiin. Suomi saavutti turnauksessa pronssia, mutta Lehtinen jäi tehopisteittä.

Yksityiselämä

Lehtinen tutustui vaimoonsa Jaanaan vuonna 1994 Lillehammerin talviolympialaisten aikana. Pari avioitui kesäkuussa 1998, ja heillä on kaksostyttäret Anna ja Sofia sekä poika Joel, joka on isänsä tavoin jääkiekkoilija. Lehtinen asui perheineen pitkään Dallasissa, jossa hänellä on hyvin suuri ja vankka ihailijakanta. Nykyisin perhe asuu Espoossa. Lehtinen tunnetaan suurena metallimusiikin ystävänä. Hän on kertonut pitävänsä muun muassa Slayerin, Iron Maidenin, Metallican sekä Megadethin musiikista ja Suomessa kesät viettävä Lehtinen käy usein musiikkifestivaaleilla ympäri Suomea. Hän on maininnut suosikkialbumeikseen Slayerin Reign in Bloodin, Metallican Master of Puppetsin ja Iron Maidenin Live After Deathin. Hän on myös lahjoittanut Slayerin muusikoille yhtyeen jäsenten nimillä varustetut Dallas Starsin pelipaidat.

Saavutukset

Jääkiekon SM-liiga

Jääkiekon A-nuorten SM-liigan Suomen mestaruus Kiekko-Espoossa kaudella 1989–1990
Jääkiekon I-divisioonan Suomen mestaruus Kiekko-Espoossa kaudella 1991–1992
SM-hopeaa Turun Palloseurassa kaudella 1993–1994
Jääkiekon Euroopan cupin mestaruus Turun Palloseurassa kaudella 1993–1994
Jääkiekon Suomen mestaruus Turun Palloseurassa kaudella 1994–1995
Valinta SM-liigan tähdistökentälliseen kaudella 1993–1994
Raimo Kilpiö -palkinto kaudella 1994–1995

NHL

NHL:n kuukauden tulokas helmikuussa 1996
Stanley Cup Dallas Starsissa kaudella 1998–1999
Frank J. Selke Trophy kausilla 1997–1998, 1998–1999 ja 2002–2003

Maajoukkue

Alle 18-vuotiaiden EM-pronssia alle 18-vuotiaiden vuoden 1991 EM-kilpailuista
MM-kultaa vuoden 1995 maailmanmestaruuskilpailuista
MM-hopeaa vuosien 1992, 1994 ja 2007 maailmanmestaruuskilpailuista
Valinta MM-kilpailujen tähdistökentälliseen vuonna 1995
Olympiahopeaa vuoden 2006 talviolympialaisista
Olympiapronssia vuosien 1994, 1998 ja 2010 talviolympialaisista
Toinen sija vuoden 2004 maailmancupista

Muita palkintoja ja kunnianosoituksia

Suomen vuoden jääkiekkoilija vuonna 2003^[4]
Suomen jääkiekkomuseo on aateloinut Lehtisen jääkiekkoleijonaksi numerolla 207 vuonna 2011^[5]
Espoon Blues jäädytti Lehtisen käyttämän pelinumeron (10) syksyllä 2014^[6]
Palkinto urheilu-urasta Suomen urheilugaalassa tammikuussa 2015^[7]
Suomen jääkiekkoliitto jäädytti Lehtisen käyttämän pelinumeron (26) nuorten MM-kilpailujen yhteydessä Helsingissä loppuvuonna 2015.^[8]
Dallas Stars jäädytti Jere Lehtisen käyttämän pelinumeron (26) kaudella 2017–2018.^[9]
Kansainvälinen Jääkiekkoliitto (IIHF) nimesi Lehtisen IIHF:n kunniagalleriaan 2018 MM-kilpailuiden yhteydessä.^[10]

Tilastot

			Runkosarja					Pudotuspelit					Arvokisat
Kausi	Joukkue	Liiga	O	M	S	Pist.	RM	O	M	S	Pist.	RM	Turnaus	O	M	S	Pist.	RM
1989–1990	Kiekko-Espoo	A-SM	32	23	23	46	6	5	0	3	3	0	JEM	6	4	2	6	0
1990–1991	Kiekko-Espoo	I-div	32	15	9	24	12						JMM	4	2	0	2	0
	Kiekko-Espoo	A-SM	3	3	1	4	0						JEM	6	5	4	9	6
	Kiekko-Espoo	B-SM	11	18	14	32	0
1991–1992	Kiekko-Espoo	I-div	43	32	17	49	6	5	2	4	6	2	JMM	7	0	2	2	2
	Kiekko-Espoo	A-SM	8	5	4	9	2						MM	7	1	1	2	0
1992–1993	Kiekko-Espoo	SM-liiga	45	13	14	27	6						JMM	7	6	8	14	10
	Kiekko-Espoo	A-SM	4	5	3	8	8
1993–1994	TPS	SM-liiga	42	19	20	39	6	11	11	2	13	2	OK	8	3	0	3	0
	TPS	C-Cup	4	2	2	4	4						MM	8	3	5	8	4
1994–1995	TPS	SM-liiga	39	19	23	42	33	13	8	6	14	4	MM	8	2	5	7	4
	TPS	C-Cup	4	5	2	7	0
1995–1996	Dallas Stars	NHL	57	6	22	28	16
	Michigan K-Wings	IHL	1	1	0	1	0
1996–1997	Dallas Stars	NHL	63	16	27	43	2	7	2	2	4	0	WC	4	2	1	3	0
1997–1998	Dallas Stars	NHL	72	23	19	42	20	12	3	5	8	2	OK	6	4	2	6	2
1998–1999	Dallas Stars	NHL	74	20	32	52	18	23	10	3	13	2
1999–2000	Dallas Stars	NHL	17	3	5	8	0	13	1	5	6	2
2000–2001	Dallas Stars	NHL	74	20	25	45	24	10	1	0	1	2
2001–2002	Dallas Stars	NHL	73	25	24	49	14						OK	4	1	2	3	2
2002–2003	Dallas Stars	NHL	80	31	17	48	20	12	3	2	5	0
2003–2004	Dallas Stars	NHL	58	13	13	26	20	5	0	0	0	0
2004–2005	ei pelannut (työsulku)												WC	6	1	3	4	2
2005–2006	Dallas Stars	NHL	80	33	19	52	30	5	3	1	4	0	OK	8	3	5	8	0
2006–2007	Dallas Stars	NHL	73	26	17	43	16	7	0	0	0	2	MM	7	2	2	4	0
2007–2008	Dallas Stars	NHL	48	15	22	37	14	14	4	4	8	2
2008–2009	Dallas Stars	NHL	48	8	16	24	8	–	–	–	–	–
2009–2010	Dallas Stars	NHL	58	4	13	17	8	–	–	–	–	–	OK	6	0	0	0	0
3 kautta	YHTEENSÄ	SML	126	51	57	108	45	24	19	8	27	8
14 kautta	YHTEENSÄ	NHL	875	243	271	514	210	108	27	22	49	12

Lähteet

Jere Lehtinen Jatkoaika.comissa (Internet Archive)

Viitteet

↑ Jere Lehtinen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
↑ Jere Lehtinen ripustaa hokkarit naulaan Jatkoaika.com. 9.12.2010. Viitattu 14.5.2015.
↑ Jere Lehtinen valittiin kaikkien aikojen kentälliseen 1.3.2013. MTV3. Viitattu 12.3.2013.
↑ Tälle huikealle listalle liitettiin Mikael Granlundin nimi – Vuoden jääkiekkoilijat 1948-2011 16.1.2012. Leijonat.fi. Arkistoitu 5.1.2014. Viitattu 11.5.2013.
↑ Jere Lehtinen – Jääkiekkoleijona (Arkistoitu – Internet Archive)
↑ Espoo Blues nostaa espoolaisen jääkiekkoikoni Jere Lehtisen pelinumeron 10 Barona Areenan kattoon (Arkistoitu – Internet Archive)
↑ Katso komea lista – Urheilugaalan kaikki palkitut (Arkistoitu – Internet Archive)
↑ Ympyrä sulkeutuu – Koivu, Peltonen ja Lehtinen yhdessä 22 vuotta 30.11.2015. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 3.12.2015. Viitattu 1.12.2015.
↑ http://www.mtv.fi/sport/jaakiekko/nhl/artikkeli/dallas-jaadyttaa-lehtisen-pelinumeron/6307774 (Arkistoitu – Internet Archive) Dallas Stars jäädyttää Lehtisen pelinumeron
↑ Jere Lehtinen kahdeskymmenes suomalainen IIHF:n Hall of Famessa 20.05.2018. Leijonat.fi. Viitattu 20.05.2018.

Aiheesta muualla

Edeltäjä:
Tero Lehterä

Raimo Kilpiö -palkinnon voittaja
1995

Seuraaja:
Waltteri Immonen

Edeltäjä:
Michael Peca
Michael Peca

Frank J. Selke Trophyn voittaja
1998–1999
2003

Seuraaja:
Steve Yzerman
Kris Draper

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 1992

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 1994

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 1995

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2007

Suomen joukkue – Jääkiekon maailmancup 2004

Suomen joukkue – Talviolympialaiset 1994

Suomen joukkue – Talviolympialaiset 1998

Suomen joukkue – Talviolympialaiset 2002

Suomen joukkue – Talviolympialaiset 2006

Suomen joukkue – Talviolympialaiset 2010

Jääkiekon SM-liigassa jäädytetyt pelaajanumerot

HIFK	HPK	Ilves	JYP	KalPa	Kiekko-Espoo	KooKoo	Kärpät	Lukko	Pelicans	SaiPa	Sport	Tappara	TPS	Ässät
1 Wetzell	2 Salisma	2 Wasama	1 Siekkinen	1 Kuivalainen	10 Lehtinen	36 Outinen	10 Ruotsalainen	4 Rastio	11 Koskinen	3 Partinen	14 Laaksoharju	2 Numminen	3 Nummelin	2 Heikkilä
5 Riihiranta	9 Louhi	7 Honkavaara	10 Rastela	27 Rinne	33 Hirvonen	81 Nurmberg	24 Viuhkola	4 Peltonen	13 Laine	8 Koho	27 Väkelä	3 Marjamäki	8 Wahlsten	4 Javanainen
7 Saarinen	13 Palo	13 Jalo	19 Mikkilä	24 S.Kapanen			15 Kiimalainen	7 Keinonen	17 Eloranta	9 Skriko	29 Hjerpe	7 Jutila	23 Virta	12 Levo
17 Murto	17 Hietanen	14 Oksanen	30 Kurkinen	44 Timonen			6 Mikkola	8 Vehmanen		20 Mälkiä		8 Ojanen	16 Tammelin	13 Ketola
20 Hagman	18 Savolainen	16 Peltonen					5 Kukkonen	13 Torkki				10 Susi	11 Koivu	89 Otevřel
22 Kortelainen	36 Tuulola	30 Tammi						26 Forss				12 E.Lehtonen	15 Leppänen	11 Kilpiö
23 P.Lehtonen		41 Helminen						77 Hämäläinen				81 Peltola	12 Vilander	5 Rautakallio
35 Lindfors								35 Vehanen						22 Makkonen
9 Kuhta
32 Petrell

[1] Jere Lehtinen Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)

[jatkoaika-2] Jere Lehtinen ripustaa hokkarit naulaan Jatkoaika.com. 9.12.2010. Viitattu 14.5.2015.

[3] Jere Lehtinen valittiin kaikkien aikojen kentälliseen 1.3.2013. MTV3. Viitattu 12.3.2013.

[4] Tälle huikealle listalle liitettiin Mikael Granlundin nimi – Vuoden jääkiekkoilijat 1948-2011 16.1.2012. Leijonat.fi. Arkistoitu 5.1.2014. Viitattu 11.5.2013.

[5] Jere Lehtinen – Jääkiekkoleijona (Arkistoitu – Internet Archive)

[6] Espoo Blues nostaa espoolaisen jääkiekkoikoni Jere Lehtisen pelinumeron 10 Barona Areenan kattoon (Arkistoitu – Internet Archive)

[7] Katso komea lista – Urheilugaalan kaikki palkitut (Arkistoitu – Internet Archive)

[8] Ympyrä sulkeutuu – Koivu, Peltonen ja Lehtinen yhdessä 22 vuotta 30.11.2015. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 3.12.2015. Viitattu 1.12.2015.

[9] ttp://www.mtv.fi/sport/jaakiekko/nhl/artikkeli/dallas-jaadyttaa-lehtisen-pelinumeron/6307774 (Arkistoitu – Internet Archive) Dallas Stars jäädyttää Lehtisen pelinumeron

[10] Jere Lehtinen kahdeskymmenes suomalainen IIHF:n Hall of Famessa 20.05.2018. Leijonat.fi. Viitattu 20.05.2018.

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]

[8]

[9]

[10]