close
Siirry sisältöön

risu

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]
Risuja

Substantiivi

[muokkaa]

risu (1)

  1. pieni kuivunut oksa

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈrisu/
  • tavutus: ri‧su

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi risu risut
genetiivi risun risujen
partitiivi risua risuja
akkusatiivi risu;
risun
risut
sisäpaikallissijat
inessiivi risussa risuissa
elatiivi risusta risuista
illatiivi risuun risuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi risulla risuilla
ablatiivi risulta risuilta
allatiivi risulle risuille
muut sijamuodot
essiivi risuna risuina
translatiivi risuksi risuiksi
abessiivi risutta risuitta
instruktiivi risuin
komitatiivi risuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo risu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

risuaita, risukarhi, risukasa, risukimppu, risuläjä, risumaja, risuparta, risupesä, risusavotta, risuäes

Idiomit

[muokkaa]
  • antaa risua – antaa selkään, kurittaa
  • saada risuja – saada moitteita, tai tuhmille lapsille annettava joululahja

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • risu Kielitoimiston sanakirjassa

Korsika

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

risu

  1. riisi

Kroatia

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

risu

  1. yksikön datiivimuoto sanasta ris
  2. yksikön lokatiivimuoto sanasta ris

Viro

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

risu (gen risu, part risu)

  1. ryönä, törky
  2. roina
  3. ryökäle

Taivutus

[muokkaa]
  Näytä/piilota taivutustaulukko
yksikkö monikko
nominatiivirisurisud
genetiivirisurisude
partitiivirisurisusid
illatiivirisusserisudesse
inessiivirisusrisudes
elatiivirisustrisudest
allatiivirisulerisudele
adessiivirisulrisudel
ablatiivirisultrisudelt
translatiivirisuksrisudeks
terminatiivirisunirisudeni
essiivirisunarisudena
abessiivirisutarisudeta
komitatiivirisugarisudega

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • risu Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)