Otto Haxel

Otto Haxel
Henkilötiedot
Syntynyt	2. huhtikuuta 1909 Neu-Ulm, Baijeri, Saksa
Kuollut	26. helmikuuta 1998 Heidelberg, Saksa
Ammatti	ydinfyysikko
Koulutus ja ura
Opinnot	Münchenin teknillinen yliopisto
Väitöstyön ohjaaja	Hans Geiger
Instituutti	Berliinin teknillinen yliopisto, Tübingenin yliopisto, Heidelbergin yliopisto
Tutkimusalue	ydinfysiikka
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Otto Haxel (2. huhtikuuta 1909 – 26. helmikuuta 1998) oli saksalainen ydinfyysikko. Hän tuli tunnetuksi ydinrakenteen maagisten lukujen mallintamisesta yhdessä J. Hans D. Jensenin ja Hans Suessin kanssa.

Ura

Haxel kävi opintoja Münchenin teknillisessä yliopistossa ja Tübingenin yliopistossa 1927. Hän saavutti tohtorinarvon Tübingenin yliopistossa Hans Geigerin ohjauksessa vuonna 1933. Vuosina 1933–1936 hän toimi siellä Geigerin avustajana, ja saavutti korkeimman arvosanan vuonna 1936.

Haxel oli Uranium Clubin jäsen, jossa hän tutki uraanin neutronien absorptiota. Vuonna 1942 hän siirtyi sotapalvelukseen, johtaen ydinfysiikan tutkimusryhmää Saksan laivaston alaisuudessa.

Sodan jälkeen Haxel toimi Werner Heisenbergin avustajana Max Planck -instituutissa Göttingenissä (1946–1949) ja sai tutkimusapulaisen viran yliopistossa. Hän teki yhteistyötä Fritz Houtermansin kanssa radioaktiivisten isotooppien tutkimuksessa ja työskenteli myös J. Hans D. Jenseniin ja Hans Suessin kanssa ydinydinten vakautta koskevassa tutkimuksessa (“magic numbers”).

Vuosina 1950–1964 Haxel oli fysiikan professori Heidelbergin yliopistossa Saksassa. Haxel osallistui tieteellisiin ryhmiin, kuten Saksan atomienergiakomission ydinfysiikan työryhmään (1956–1957) ja allekirjoitti Gottingenin 18 -manifestin (1957) Saksan taktisten ydinaseiden vastustamiseksi.

Hän oli myös Heidelbergin fysiikan laitoksen II johtaja (1970–1974) ja Karlsruhe Research Centerin tieteellinen ja tekninen johtaja (1970–1975). Hän tutki ydinfysiikan käyttämistä ympäristötieteellisessä fysiikassa, joka johti Heidelbergin yliopiston alaisen ympäristöfysiikan instituutin (Institute of Environmental Physics) perustamiseen vuonna 1975.

Haxelia muistettiin Otto Haxel -palkinnolla ja hän sai Otto Hahn -palkinnon vuonna 1980. Hän meni naimisiin Ilse Bartzin kanssa ja sai kaksi lasta. Haxel kuoli Heidelbergissä 26. helmikuuta 1998.