Hovawart
| Hovawart | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |  Saksa |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 7 101[1] |
| Rodun syntyaika | tyyppinä 1200-luku rotuna 1920-luku |
| Alkuperäinen käyttö | käyttökoira (mm. vahtikoira) |
| Nykyinen käyttö | seurakoira, käyttökoira |
| Elinikä | keskimäärin 10 vuotta[2] |
| Muita nimityksiä | hoffi |
| FCI-luokitus | ryhmä 2 Pinserin ja snautserin tyyppiset, molossikoirat ja sveitsinpaimenkoirat alaryhmä 2.2 Vuoristotyyppiset molossikoirat #190 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 32–45 kg |
| Säkäkorkeus | uros 63–70 cm narttu 58–65 cm |
| Väritys | black & tan, musta tai vaalea |
Hovawart on vanha saksalainen käyttökoirarotu, jota on käytetty ja edelleen käytetään pihan vartijana.
Rotu oli vuonna 2025 Suomen 105. eniten rekisteröity koirarotu. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin 100–200 hovawartia.[3]
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yleisvaikutelmaltaan hovawart on voimakas, keskikokoinen, hieman pitkänomainen, pitkäkarvainen käyttökoira. Hovawart ei koostaan huolimatta ole raskas ja se on varsin ketterä liikkeissään. Karvapeite on pitkä, hieman laineikas, rungonmyötäinen ja tiheä. Se on rinnassa, vatsassa, eturaajojen ja reisien takaosassa sekä hännässä pitempää kuin muualla, myös pitkät reunojen yli ulottuvat korvakarvat ovat tyypilliset. Päässä ja raajojen etupuolella karva on lyhyttä. Tuuheakarvainen häntä ulottuu kinnernivelen alapuolelle mutta ei maahan asti. Sen asento on koiran mielialasta riippuen joko selän ylle kaartunut tai alhaalla riippuva. Korvat ovat kolmion muotoiset, pyöreäkärkiset ja riippuvat. Silmät ovat ruskeat. Sukupuolileima on selvä etenkin päänmuodossa ja ruumiinrakenteessa. Hovawartin turkkia ei trimmata eikä leikata, tosin polkuanturoiden välisiä karvoja voidaan lyhentää.[4]
Väritys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hovawartin rotumääritelmä sallii kolme värimuunnosta: merkkivärisen (black & tan), mustan ja vaalean. Silmäluomien, huulten ja päkiöiden pigmentti on musta kaikilla värimuunnoksilla. Merkkivärisen hovawartin karvapeite on musta ja kiiltävä keskivaalein merkein. Päässä merkkejä on kuonon sivuilta kurkun alle asti, lisäksi silmien yläpuolella on selvät merkit. Rinnassa on kaksi merkkiä vierekkäin; nämä merkit saattavat olla myös yhdistyneet. Lisäksi merkkejä on etu- ja takaraajoissa sekä hännän tyven alapuolella. Kaikki merkit ovat selvärajaisia. Musta hovawart on kauttaaltaan musta ja kiiltävä. Vaalean hovawartin karvapeite on keskivaalea, kiiltävä ja vaalenee vatsaan ja raajoihin. Kaikissa väreissä on sallittu pieni valkoinen rintamerkki sekä yksittäiset valkoiset karvat käpälissä ja hännänkärjessä. Värivirheitä ei rodussa esiinny usein, mutta yleisin niistä on harmaa.[5]
Hovawartin värijakauma Suomessa on suurin piirtein 55 % merkkivärisiä, 30 % vaaleita ja 15 % mustia. Tähän vaikuttaa paitsi merkkivärin suosio harrastajien keskuudessa, myös värien satunnaiselta vaikuttava periytyminen, johon kuitenkin pätevät tietyt geneettiset säännöt. Kaksi vaaleaa hovawarttia voi saada vain vaaleita jälkeläisiä, kaksi merkkiväristä ei voi saada mustia jälkeläisiä. Kaikista muista yhdistelmistä voi syntyä kaikkia värejä samaan pentueeseen.[5]
merkkivärinen
vaalea
musta
Luonne ja käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luonteeltaan hovawart on tasainen, hyväntahtoinen ja lapsirakas, mutta ulkopuolisia kohtaan pidättyväinen. Hovawartilla on suojelu- ja taistelutahtoa, itsevarmuutta ja kuormitettavuutta, kohtuullisesti temperamenttia ja erittäin hyvä hajuaisti. Rodussa esiintyy kuitenkin jonkin verran myös muun muassa pehmeyttä.[6]
Rodun alkuperämaassa on vallinnut alusta alkaen kaksi jossain määrin poikkeavaa näkemystä hovawartin käyttötarkoituksesta ja toivotuista luonteenpiirteistä: entisen Itä-Saksan alueella vaalittiin ideaa perhe- ja vahtikoirasta, kun taas entisen Länsi-Saksan linjojen koirissa näkyy tavoite ihanteellisesta palveluskoirasta. Suomessa on perinteisesti katsottu, etteivät nämä käyttötarkoitukset sulje toisiaan pois, ja ihanteena pidetään välimuotoa joka soveltuu molempiin tehtäviin. Myös saksalaiset linjat ovat sekoittumassa.[6]
Hovawartin ominaispiirteisiin kuuluukin yhä vahva reviiri- ja vartioimisvietti. Hovawart on ominaisuuksiltaan hyvin monipuolinen, arvostettu harrastus- ja käyttökoira sekä uskollinen perheen lemmikki. Hallitsevan ja itsenäisen luonteensa ja fyysisen voimakkuutensa vuoksi hovawart vaatii kuitenkin omistajakseen varman koirankäsittelijän, jotta koiran pitovaikeuksilta vältyttäisiin. Tasapainoinen ruumiinrakenne ja voimakas kiintymys perheeseen tekevät rodusta erinomaisen seura-, harrastus-, vahti-, suojelu-, pelastus- ja jälkikoiran. Hovawart haluaa olla mukana kaikissa perheensä tekemisissä, eikä sovellu siksi tarhakoiraksi vaikka alkuperänsä ja turkkinsa puolesta pihalla hyvin pärjääkin.[7]
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Hovawart on saksalainen käyttökoirarotu, joka pohjautuu keskiajalta peräisin olevaan koiratyyppiin. Yksi varhaisimpia kirjallisia mainintoja Hofewartista on 1200-luvulta. Hovawart-tyyppisen koiran kerrotaan pelastaneen Eike von Repkow -nimisen pojan tämän lapsuudessa slaavien valloitettua hänen perheensä linnan. Pojasta kasvoi aikansa tärkeimpien lakikokoelmien laatija, ja hovawart mainitaankin niissä yhtenä eläimistä, joista on maksettava korvaus, jos se on tapettu. Heinrich Mynsinger mainitsee hofwartin erinomaiset jäljitysomaisuudet 1400-luvulla. Albrecht Dürerin Ritari, kuolema ja paholainen -teoksessa esiintyvän koiran on arveltu olevan hovawart. Rodun nimi muodostuu keskiyläsaksalaisista sanoista Hova = der Hof (piha) ja wart = der Wächter (vartija).[6]
Keskiajan jälkeen hovawartit viettivät hiljaiseloa aina 1900-luvun alkuun saakka, jolloin Euroopassa innostuttiin yleisesti luomaan koirarotuja vanhoista kansallisista koiratyypeistä. Saksassa luotiin joukko palveluskoirarotuja, ja erityisesti innostuttiin saksanpaimenkoirasta, jonka rotumääritelmän ulkopuolelle kuitenkin suljettiin pitkäkarvaiset yksilöt. Kurt Friedrich Königin johtama koiraharrastajien ryhmä päätti myös lähteä elvyttämään vanhaa saksalaista piha- ja vartiokoiraa, mutta valitsi ihanteekseen nimenomaan pitkäkarvaisen vanhanajan hovawartin. He keräsivät Schwarzwaldin ja Harzin alueilta vanhan hovawart-kannan oloisia piha- ja paimenkoiria ja risteyttivät niihin pitkäkarvaisia saksanpaimenkoiria, silloisia newfoundlandinkoiria, leonberginkoiria, kuvaszeja sekä vähemmässä määrin muutamia muita rotuja. Ensimmäinen pentue merkittiin kantakirjaan 1922. Alkuperäistä rotumääritelmää laadittaessa käytettiin mallina vuonna 1932 syntynyttä merkkiväristä urosta nimeltä Castor Mayer-Busch, ja rotu hyväksyttiin virallisesti vuonna 1937. Vaikka rotua kasvatettiin heti alusta alkaen innokkaasti, toinen maailmansota verotti koirien määrää vakavasti ja saksojen jakaminen aiheutti erillisten kantojen syntymisen. Näistä vaikeuksista huolimatta rotu kuitenkin selvisi ja siitä on tullut varsin suosittu kotimaansa lisäksi muuallakin Euroopassa, ja erityisesti Pohjoismaissa. Pohjois-Amerikassa hovawartteja on kasvatettu vasta muutama pentue, eikä Amerikan kennelliitto vielä tunnusta rotua.[8]
Hovawart Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäinen hovawart tuotiin Suomeen 1962 Sveitsistä ja ensimmäinen pentue syntyi jo 1967. Karanteenimääräykset hankaloittivat kuitenkin pitkään jalostustyötä, ja rotu pysyi vuosikymmeniä suhteellisen harvinaisena. Nykyään rodun harrastajat tekevät paljon yhteistyötä yli rajojen, paitsi tuomalla ja viemällä koiria siitoskäyttöön, myös vaihtamalla terveystietoja. Suomen Hovawart ry perustettiin vuonna 1980 ja se sai rotujärjestöoikeudet vuonna 1994. Rotu sai palveluskoirakoeoikeudet 1980-luvun puolivälissä.[9][5]
Suomalaisen hovawart-jalostuksen erityispiirre on poikkeuksellisen tasainen jalostuskoirien käyttö: käytettyjen urosten määrä on lähes sama kuin narttujen.[6]
Terveys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].JPG)
Rodun keskimääräinen elinikä on noin 10 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet, luuston ja nivelten sairaudet sekä maksan ja ruoansulatuskanavan sairaudet.[2] Hovawartin merkittävimpiä terveysongelmia ovat lonkkaniveldysplasia, osteokondroosi, muutamat silmäsairaudet ja kilpirauhasen vajaatoiminta.[6]
Luuston sairauksista seurataan eniten lonkkaniveldysplasiaa. Noin 84 %:lla hovawarteista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy vain 3 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E).[10] Hovawartin PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto.[11][12]
Osteokondroosi on rustonalaisen luutumisen paikallinen häiriö. Osteokondroosia esiintyy erityisesti massiivisilla roduilla. Hovawartilla osteokondroosia esiintyy olkanivelessä ja polvessa.[13][14] Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy välillä ylimääräisiä ripsiä (distichiasis) ja kaihia.[15]
Yleisin hovawartin perinnöllisistä sairauksista on pitkään ollut kilpirauhasen vajaatoiminta. Kilpirauhanen säätelee koiran aineenvaihduntaa. Jos kilpirauhanen ei toimi kunnolla, tyroksiinin tuottaminen on puutteellista ja aineenvaihdunta hidastuu. Hovawartilla kilpirauhasen vajaatoiminta puhkeaa suhteellisen nuorena, useimmiten jo 2–4 vuoden iässä.[6]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 30.5.2019.)
- 1 2 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kuolinsyytilasto, kuolinvuosi 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 1.3.2026.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä rekisteröinnit Suomen Kennelliitto. Viitattu 1.3.2026.
- ↑ Rotumääritelmä (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 2.6.2026.
- 1 2 3 Hovawart rotuna Suomen Hovawart ry. Viitattu 7.3.2026.
- 1 2 3 4 5 6 Jalostuksen tavoiteohjelma 2025-2029 Suomen Hovawart ry. Viitattu 7.3.2026.
- ↑ Hovawart palveluskoirana Suomen Hovawart ry. Viitattu 7.3.2026.
- ↑ Suomen Hovawart ry:n kantakirja, painos jossa rekisteröintivuodet 1962-1992
- ↑ Yhdistys Suomen Hovawart ry. Viitattu 7.3.2026.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: lonkkaniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 1.3.2026.
- ↑ Pevisa ja rotukohtaiset erityisehdot (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 22.2.2026.
- ↑ PEVISA ja rotukohtaiset erityisehdot 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 1.3.2026.
- ↑ Katariina Mäki: Osteokondroosin esiintyvyydessä rotueroja Genetiikkaa eläinten terveydeksi. 16.4.2025. Viitattu 6.4.2026.
- ↑ Karolina Engdahl, Odd Höglund, Åke Hedhammar, Jeanette Hanson, Annika Bergström: The epidemiology of osteochondrosis in an insured Swedish dog population. Preventive Veterinary Medicine, 1.7.2024, 228. vsk, s. 106229. doi:10.1016/j.prevetmed.2024.106229 ISSN 0167-5877 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: silmätutkimustilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 6.4.2026.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
