Jack Wilshere
.jpg) Jack Wilshere edustamassa West Ham Unitedia vuonna 2019. | |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Jack Andrew Garry Wilshere | ||
| Syntymäaika | 1. tammikuuta 1992 | ||
| Syntymäpaikka | Stevenage, Hertfordshire, Englanti | ||
| Pelipaikka | keskikenttäpelaaja | ||
| Pituus | 172 cm | ||
| Seura | |||
| Seura | Luton Town | ||
| Tehtävä | päävalmentaja | ||
| Junioriseurat | |||
| 2001 | Luton Town | ||
| 2001–2008 | Arsenal | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 2008–2018 | Arsenal | 125 | (7) |
| 2010 | → Bolton | 14 | (1) |
| 2016–2017 | → Bournemouth | 27 | (0) |
| 2018–2020 | West Ham United | 16 | (0) |
| 2021 | Bournemouth | 14 | (1) |
| 2022 | Aarhus GF | 14 | (0) |
| Yhteensä | 210 | (9) | |
| Maajoukkue | |||
| 2006–2007 | Englanti U16 | 2 | (0) |
| 2007–2009 | Englanti U17 | 9 | (0) |
| 2009 | Englanti U19 | 1 | (0) |
| 2009–2010 | Englanti U21 | 7 | (0) |
| 2010–2016 | Englanti | 34 | (2) |
| Valmennusura | |||
| 2024–2025 | Norwich City (apuv.) | ||
| 2025 | Norwich City (väliaikainen) | ||
| 2025– | Luton Town | ||
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Jack Andrew Garry Wilshere (s. 1. tammikuuta 1992 Stevenage) on englantilainen jalkapallovalmentaja ja entinen keskikenttäpelaaja. Lokakuusta 2025 lähtien hän on toiminut Luton Townin päävalmentajana.[1]
Wilshere edusti Englannin Valioliigassa pitkään Arsenalia sekä lisäksi Boltonia, Bournemouthia ja West Hamia. Peliuransa viimeisen kautensa hän pelasi Tanskassa Aarhusin joukkueessa. Wilshere pelasi Englannin maajoukkueessa 34 ottelua ja teki niissä kaksi maalia vuosina 2010–2016. Hän kuului Englannin kokoonpanoon MM-kilpailuissa 2014 sekä EM-kilpailuissa 2016.[2][3]
Varttuminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Wilshere syntyi Stevenagessa, Hertfordshire ja asuu nykyisin Hitchinissä, missä hän varttui. Hän kävi Whitehillin peruskoulun ja yläasteen. Hän oli koulunsa jalkapallojoukkueen kapteeni ikäryhmissä 7-10.
Seurajoukkueura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Juniori- ja reservijoukkueura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Wilshere liittyi Arsenal Academyyn lokakuussa 2001 ollessaan yhdeksänvuotias; ennen sitä hän oli pari kuukautta Luton Townin reservissä. Ollessaan 15-vuotias hän oli alle 16-vuotiaiden joukkueen kapteeni ja hän myös pelasi muutaman ottelun alle 18-vuotiaiden joukkueessa. Kesällä 2007 Wilshere oli mukana Champions Youth Cupissa, ja hänen palatessa Englantiin Arsenalin Akatemian valmentaja Steve Bould antoi hänelle avauskokoonpanon paikan alle 18-vuotiaiden avausottelussa Chelseaa vastaan. Hän teki ensimmäisen maalinsa Aston Villa U-18-joukkuetta vastaan 4-1-voitossa. Sen jälkeen hän teki hattutemppun Watfordin U-18-joukkuetta vastaan auttaen joukkueensa Akatemian pokaalin voittoon. Ensimmäisellä kaudellaan U-18-joukkueessa hän teki 13 maalia 18 ottelussaan ollessaan vasta 15-vuotias.
Helmikuussa 2008, hän debytoi Arsenalin Reserveissä 16-vuotiaana Readingia vastaan, ja teki Arsenalin ainokaisen, ottelu päättyi 1-1. West Hamin reservejä vastaan hän teki unohtumattoman maalin huhtikuussa, ottamalla pallon haltuun ja laukomalla kierteisen pallon vasempaan ylä-nurkkaan, Arsene Wengerin silmien edessä. Hän onnistui tekemään 2-maalia ja 2-syöttöä vain kolmessa ottelussaan 2007-2008 kaudellaan. Hän voitti U-16 Atalanta Cupin finaalin Juventusta vastaan, hänet myös äänestettiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi. Hän oli myös tärkeässä roolissa, kun Arsenalin reservi voitti 2009 FA Youth Cupin, tekemällä maalit semi-finaaleissa, ja olemalla ottelun paraspelaaja Liverpoolia vastaan, syöttämällä kahdesti ja osumalla kerran.
Kausi 2008–2009
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heinäkuussa 2008 Wilshere valittiin Arsenalin harjoitusotteluihin. Hän debytoi Barnetia vastaan tulemalla kentälle puoliajalla. Hän syötti Jay Simpsonin maalin. Wilshere teki ensimmäiset kaksi maalia Arsenalille 10–2-voitossa Burgenland XI:tä vastaan ja taas muutamaa päivää myöhemmin Stuttgartia vastaan.
Arsenalin manageri Arsène Wenger antoi Wilsherelle paikan Arsenalin kauden 2008-2009 joukkueeseen. Hän sai pelinumeron 18. Hän debytoi Valioliigassa Blackburn Roversia vastaan Ewood Parkissa syyskuussa 2008, hän tuli Robin van Persien tilalle 84. minuutilla. Kun hän oli vasta 16-vuotias, hän on Arsenalin nuorin debytantti. Hän sivuutti sillä Cesc Fàbregasin. 10. päivää myöhemmin hän teki ensimmäisen maalinsa 6–0-voitossa Sheffield Unitedia vastaan liigacupissa. 25 marraskuuta 2008 Wilshere tuli vaihdosta kentälle Mestarien liigan ottelussa Kiovan Dynamoa vastaan. Hänestä tuli viides 16-vuotias pelaaja, joka on pelannut liigassa. Tammikuussa 2009 Wilshere allekirjoitti ensimmäisen sopimuksensa Arsenalin kanssa.
Kausi 2009–2010
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kauden 2009-2010 harjoituksissa Wilshere teki kaksi maalia ja oli ottelun paras pelaaja, kun Arsenal voitti Emirates Cupin. 22. syyskuuta 2009 hän aloitti West Bromwich Albionia vastaan Arsenalin liigacup-ottelun, joka päättyi Arsenalin 2-0-voittoon. Jerome Thomas sai 37. peliminuutilla punaisen kortin työnnettyään Wilshereä päästä.
Laina Boltoniin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]29. tammikuuta 2010 Wilshere lainattiin Boltoniin loppukauden ajaksi. Hän pelasi ensimmäisen ottelunsa Manchester Cityä vastaan 9. helmikuuta. Hän teki ensimmäisen maalinsa Valioliigassa West Hamia vastaan 2–1-voitossa. Hän pelasi vakuuttavan kauden ja Bolton oli halukas pidentämään Wilsheren lainaa mutta Arsenal ei suostunut.
Kausi 2010-2011
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaudella 2010–2011 Wilshere löi itsensä lopullisesti läpi. 15. elokuuta 2010 Wilshere oli ensimmäisen kerran avauksessa Liverpoolia vastaan. Hän aloitti myös Blackpoolia vastaan ja onnistui syöttämään yhden maalin. 15. lokakuuta Wilshere oli avauksessa ensimmäistä kertaa Mestarien liigassa, jossa hän jälleen sai tililleen syöttöpisteen. Upeiden esitysten ansioista fanit äänestivät Wilsheren Arsenalin syyskuun parhaaksi pelaajaksi. 16. elokuuta Wilshere sai ensimmäisen punaisen korttinsa Birmingham Cityä vastaan. 19. elokuuta Wilshere teki ensimmäisen maalinsa Mestareiden liigassa. Hän nosti pallon Andriy Pyatovin yli Emirates Stadiumilla Arsenalin voittaessa Shakhtar Donetskin 5-1. Marraskuussa Wilshere allekirjoitti uuden sopimuksen Arsenalin kanssa. 27. marraskuuta Wilshere iski ensimmäisen Valioliigamaalinsa Arsenalille 4-2-voitossa Aston Villaa vastaan. Wilshere väläytteli osaamistaan myös isoissa otteluissa, muun muassa Mestareiden liigan ottelussa Barcelonaa vastaan. Wilshere johdatti Arsenalin 2-1-kotivoittoon kirjauttaen huikean 93.5 % syöttöprosentin ottelusta. Arsenalin Manageri Arsène Wenger kutsui Wilsheren ottelua erinomaiseksi. Huhtikuussa 2011 Wilshere valittiin Valioliigan kauden parhaaksi nuoreksi pelaajaksi ja hänet valittiin myös kauden tähdistöjoukkueeseen Arsenalin Samir Nasrin ja Bacary Sagnan ohella. Hänet äänestettiin myös Arsenalin kauden parhaaksi pelaajaksi.
Kaudet 2011−2018
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Wilshere oli nilkkavamman ja rasitusmurtuman vuoksi sivussa koko kauden 2011−2012. Seuraavalla kaudella hän pelasi Valioliigassa 25 ottelua ja kaudella 2013−2014 kaikkiaan 24 pääsarjaottelua. Hän oli voittamassa FA Cupia 2014, jolloin pelasi kolmessa ottelussa, ja 2015, jolloin pelasi vain 14 minuuttia loppuottelussa. Hän voitti myös Community Shieldin 2014. Hän kärsi kaudella 2014−2015 jälleen nilkkavammasta ja pelasi vain 14 valioliigaottelua. Seuraavalla kaudella hän kärsi pohjeluun hiusmurtumasta ja pystyi pelaamaan vain kolme sarjaottelua. Elokuussa 2016 hän siirtyi loppukauden mittaisella lainasopimuksella Valioliigan Bournemouthiin, jossa pelasi 27 sarjaottelua. Toivuttuaan kesän 2017 ajan pohjeluun hiusmurtumasta hän pelasi kaudella 2017−2018 Arsenalissa 20 valioliigaottelua ja 13 peliä Eurooppa-liigassa.[2]
West Ham
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Wilshere siirtyi Valioliigan West Hamiin vapaalla siirrolla kesällä 2018. Hänen sopimuksensa West Hamin kanssa ulottui kauden 2020–2021 loppuun saakka. Avauskaudellaan itälontoolaisissa Wilshere oli yli puoli vuotta sivussa nillkavamman vuoksi. Liigaotteluja hän pelasi kahdeksan. Myös toisella kaudella hän oli pitkään poissa vammojen vuoksi ja pelasi jälleen vain kahdeksan liigaottelua. Ainoan maalinsa West Hamille hän teki elokuussa 2019 liigacupin ottelussa Newport Countya vastaan.[2]
Lokakuussa 2020 Wilshere ja West Ham purkivat sopimuksensa yhteisymmärryksessä.[4]
Bournemouth
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Wilshere solmi 18. tammikuuta 2021 loppukauden mittaisen sopimuksen Englannin mestaruussarjassa pelanneen Bournemouthin kanssa.[5] Kevätkaudella 2021 hän pelasi Mestaruussarjassa 14 ottelua ja teki maalin 6. helmikuuta 2021 ottelussa Birmingham Cityä vastaan. Bournemouth eteni sarjakauden päätteeksi nousukarsintoihin, joiden ensimmäisessä osaottelussa Brentfordia vastaan Wilshere pelasi yhdeksän minuuttia. FA Cupissa hän pelasi kaksi ottelua ja teki maalin 26. tammikuuta 2021 ottelussa Crawley Townia vastaan.[2] Bournemouth ei uusinut Wilsheren sopimusta kaudelle 2021–2022.[6]
AGF ja uran päätös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helmikuussa 2022 Wilshere allekirjoitti loppukauden kattavan sopimuksen tanskalaisseura Aarhus GF:n kanssa oltuaan kahdeksan kuukautta ilman seuraa.[7] Kevätkaudella 2022 Wilshere pelasi 14 Tanskan Superliigan ottelua sekä yhden ottelun AGF:n reservijoukkueessa.[2]
Heinäkuussa 2022 Wilshere ilmoitti lopettavansa pelaajauransa.[8]
Maajoukkueura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Wilshere pelasi kaksi ottelua alle 17-vuotiaiden EM-kilpailuissa 2009. Englannin A-maajoukkueessa hän debytoi maaottelussa Unkaria vastaan elokuussa 2010. Ensimmäisen arvokilpailujen karsintaottelunsa hän pelasi EM-karsintaottelussa Walesia vastaan maaliskuussa 2011. Hän pelasi MM-kilpailuissa 2014 kahdessa ottelussa: hän tuli vaihdosta kentälle Italiaa vastaan ja oli avauskokoonpanossa Costa Ricaa vastaan. Hän teki kaksi maalia EM-karsintaottelussa Sloveniaa vastaan kesäkuussa 2015. Ne jäivät hänen ainoksi maajoukkuemaaleikseen. Hän pelasi kolmessa ottelussa EM-kilpailuissa 2016.[2]
Ura valmentajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Wilshere aloitti heinäkuussa 2022 Arsenalin alle 18-vuotiaiden juniorijoukkueen päävalmentajana vain muutama päivä sen jälkeen, kun hän oli ilmoittanut pelaajauransa päättymisestä.[9] Hän toimi tehtävässä lokakuuhun 2024 asti.[10]
Lokakuussa 2024 Wilshere siirtyi Norwich Cityn apuvalmentajaksi.[11] Norwichin seurajohto erotti päävalmentaja Johannes Hoff Thorupin huhtikuussa 2024, kun Mestaruussarjan kautta oli jäljellä enää kaksi ottelua. Wilshere nousi Thorupin potkujen myötä joukkueen väliaikaiseksi päävalmentajaksi.[12] Norwich City pelasi hänen alaisuudessaan kaksi ottelua, joista toinen päättyi Norwichin voittoon ja toinen tasapeliin.[2]
Lokakuussa 2025 Wilshere nimitettiin Luton Townin päävalmentajaksi kolmivuotisella sopimuksella.[1]
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Wilshere ilmoitti 29. syyskuuta 2011 Twitter-tilillään syntyneestä poikavauvastaan Archie Wilsherestä. Päivälleen kaksi vuotta myöhemmin Wilshere ja hänen tyttöystävänsä Lauren Neal saivat toisen lapsensa. Tytär on nimeltään Delilah Grace Wilshere.
Statistiikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seurajoukkue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Statistiikka tarkka sitten 22. tou 2011
| Joukkue | Kausi | Liiga | FA Cup | Liiga Cup | Eurooppa | Yhteensä | ||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Ottelut | Maalit | Syötöt | Ottelut | Maalit | Syötöt | Ottelut | Maalit | Syötöt | Ottelut | Maalit | Syötöt | Ottelut | Maalit | Syötöt | ||
| Arsenal | 2008–09 | 1 | 0 | 0 | 2 | 0 | 0 | 3 | 1 | 1 | 2 | 0 | 0 | 8 | 1 | 1 |
| Arsenal | 2009–10 | 1 | 0 | 0 | 1 | 0 | 0 | 2 | 0 | 0 | 3 | 0 | 0 | 7 | 0 | 0 |
| Arsenal | 2010–11 | 35 | 1 | 3 | 2 | 0 | 0 | 5 | 0 | 3 | 7 | 1 | 3 | 49 | 2 | 9 |
| Arsenal | 2011–12 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |
| Arsenal | 2012–13 | 25 | 0 | 5 | 4 | 1 | 0 | 1 | 0 | 0 | 3 | 1 | 1 | 33 | 2 | 6 |
| Arsenal | 2013–14 | 24 | 3 | 5 | 3 | 0 | 0 | 1 | 0 | 0 | 7 | 2 | 0 | 35 | 5 | 5 |
| Arsenal | 2014–15 | 14 | 2 | 1 | 1 | 0 | 0 | 1 | 0 | 0 | 5 | 0 | 1 | 21 | 2 | 2 |
| Arsenal | 2015–16 | 3 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 3 | 0 | 0 |
| Arsenal | 2016–17 | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 2 | 0 | 0 |
| Arsenal | 2017–18 | 20 | 1 | 3 | 0 | 0 | 0 | 5 | 0 | 0 | 13 | 1 | 3 | 38 | 2 | 6 |
| Arsenal yhteensä | 2008–18 | 125 | 7 | 17 | 13 | 1 | 0 | 18 | 1 | 4 | 40 | 5 | 8 | 196 | 14 | 29 |
| Bolton Wanderers (lainalla) | 2009–10 | 14 | 1 | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 14 | 1 | 1 |
| Bournemouth (lainalla) | 2016–17 | 27 | 0 | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 27 | 0 | 2 |
| West Ham | 2018–19 | 8 | 0 | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 8 | 0 | 1 |
| Yhteensä uralla | 174 | 8 | 21 | 13 | 1 | 0 | 18 | 1 | 4 | 40 | 5 | 8 | 245 | 15 | 33 | |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 Mashiter, Nick: Ex-England midfielder Wilshere named Luton manager BBC Sport. 13.10.2025. Viitattu 17.10.2025. (englanniksi)
- 1 2 3 4 5 6 7 Jack Wilshere Transfermarkt. (englanniksi)
- ↑ Arnhold, Matthias & Mamrud, Roberto: England - Record International Players 17.7.2018. RSSSF. Viitattu 5.11.2018. (englanniksi)
- ↑ Transfer roundup: Wilshere leaves West Ham after agreeing to cancel contract The Guardian. 5.10.2020. Viitattu 17.10.2025. (englanniksi)
- ↑ Fisher, Ben: Jack Wilshere joins Bournemouth until end of the season The Guardian. 18.1.2021. Viitattu 17.10.2025. (englanniksi)
- ↑ Jack Wilshere: Bournemouth release ex-England, Arsenal and West Ham midfielder BBC Sport. 27.5.2021. Viitattu 17.10.2025. (englanniksi)
- ↑ Jack Wilshere: Former Arsenal midfielder joins Danish club AGF Aarhus BBC Sport. 20.2.2022. Viitattu 17.10.2025. (englanniksi)
- ↑ Jack Wilshere: Ex-Arsenal, West Ham and England midfielder retires BBC Sport. 8.7.2022. Viitattu 17.10.2025. (englanniksi)
- ↑ Jack Wilshere: Former Arsenal and England midfielder appointed Gunners' U18 head coach Sky Sports. 11.7.2022. Viitattu 17.10.2025. (englanniksi)
- ↑ Jack Wilshere - Manager profile Transfermarkt. Viitattu 17.10.2025. (englanniksi)
- ↑ Norwich City confirm Jack Wilshere as first team coach The Pink Un. 23.10.2024. Viitattu 17.10.2025. (englanniksi)
- ↑ Norwich sack head coach Thorup and place Wilshere in interim charge The Guardian. 22.4.2025. Viitattu 17.10.2025. (englanniksi)
1 Hart | 2 Johnson | 3 Baines | 4 Gerrard | 5 Cahill | 6 Jagielka | 7 Wilshere | 8 Lampard | 9 Sturridge | 10 Rooney | 11 Welbeck | 12 Smalling | 13 Foster | 14 Henderson | 15 Oxlade-Chamberlain | 16 Jones | 17 Milner | 18 Lambert | 19 Sterling | 20 Lallana | 21 Barkley | 22 Forster | 23 Shaw | Valmentaja Hodgson
