Kolmannen liittokunnan sota
.jpg)
Kolmannen liittokunnan sota oli Ranskan sota kolmatta liittokuntaa vastaan vuosina 1803–1806. Kolmas liittokunta oli Britannian, Itävallan, Venäjän ja Ruotsin muodostama liittouma Napoleonin johtamaa Ranskan keisarikuntaa vastaan. Muodollisesti sota alkoi Napoleonin vaatimuksesta, että Britannian olisi luovutettava Ranskalle Maltan saari. Britannia ei siihen suostunut vaan julisti sodan toukokuussa 1803.[1]
Sodanjulistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pian maaliskuussa 1802 solmitun Amiensin rauhan jälkeen Britannian ja Ranskan välit alkoivat kiristyä uudelleen. Konkreettisina syinä olivat Maltan omistus ja Napoleonin eteneminen yli rauhan rajojen. Napoleon perusti Pohjois-Italiaan Italian tasavallan ja asettui itse sen presidentiksi. Ranskan joukot jäivät Italiaan Amiensin rauhanehtojen vastaisesti. Britannia puolestaan kieltäytyi tyhjentämästä Maltaa. Britannia julisti uuden sodan Ranskalle 18. toukokuuta 1803.[2][3]
Napoleon vastasi sodanjulistukseen valtaamalla Yrjö III:n perintömaan Hannoverin. Samaan aikaan hän alkoi myös valmistella maihinnousua Englantiin.[4]
Liittokunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Napoleonin julistautuminen keisariksi joulukuussa 1804 ja hänen kasvava vaikutusvaltansa Pyhässä saksalais-roomalaisessa keisarikunnassa ja Italiassa olivat kolmannen liittokunnan syntyyn vuonna 1805 johtaneita tekijöitä.[3] Kolmannen Napoleonin-vastaisen liittouman kokoaminen oli Britannian tavoitteena, mutta edellisen liittokunnan sodassa kärsitty tappio teki Preussin ja Itävallan haluttomiksi liittymään siihen. Venäjä sen sijaan ilmaisi halukkuutensa kuulua liittokuntaan, koska Napoleonin joukot olivat jo lähellä Venäjän rajoja. Venäjä ja Britannia solmivat liiton huhtikuussa 1805. Sen tarkoituksena oli palauttaa Ranska entisten rajojen taakse[3]. Itävalta liittyi siihen elokuussa 1805, kun Napoleon oli kukistanut useita italialaisia ruhtinaskuntia.
Liittokunnan muodostumista vauhditti Napoleonin määräämä Enghienin herttuan teloitus 21. maaliskuuta vuonna 1804.[5] Aleksanteri I esitti teloituksen vuoksi Ranskalle vastalauseen, mihin Napoleon vastasi toukokuun puolivälissä kutsumalla lähettiläänsä pois Pietarista. Heinäkuussa Venäjä seurasi Britannian esimerkkiä ja vaati Ranskan vetäytymistä Amiensin rauhansopimuksen ylittäviltä alueilta. Kun siihen tuli kieltävä vastaus, Venäjän lähettiläs jätti Pariisin.[6] Venäjän ja Itävallan välinen ja Ranskaa vastaan suunnattu sopimus allekirjoitettiin 6. lokakuuta 1804.[7] Venäjän osalta kolmannen liittokunnan valmistelun keskushahmo oli puolalaissyntyinen ulkoministeri Adam Jerzy Czartoryski.[6]
Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolf esitti jyrkän vastalauseen Enghienin herttuan teloituksesta ja katkaisi diplomaattisuhteet Ranskaan, mikä suututti Napoleonin.[6] Ruotsi liittyi kolmanteen Napoleonia vastaan suunnattuun liittokuntaan 29. syyskuuta 1805 allekirjoittamalla Britannian kanssa tehdyn sopimuksen. Lokakuussa myös Ruotsi julisti sodan Ranskalle Britannian, Venäjän ja Itävallan rinnalla. Liittokunnan suunnitelman mukaisesti Ruotsin Pommeriin muodostettiin Venäjän ja Ruotsin yhteinen noin 30 000 miehen vahvuinen armeija, josta vajaa kolmannes oli ruotsalaisia. Se ei kuitenkaan ehtinyt mukaan sotaan ennen kuin ratkaisu oli jo tapahtunut.[8]
Sotatapahtumat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ranskan jouduttua vihollisten ympäröimäksi Napoleon päätti koota suuren armeijan ja käydä sotaan liittoumaa vastaan idässä. Napoleon lähti armeijansa kanssa liikkeelle syyskuun 2. päivänä vuonna 1805 Boulognesta.[5] Ulmin taistelussa 16.–19. lokakuuta 1805 ranskalaiset löivät itävaltalaiset. Napoleon sai melkein ilman taistelua vangiksi lähes 30 000 Itävallan armeijan sotilasta. Hieman myöhemmin samassa kuussa britit onnistuivat takaamaan merten herruuden voittamalla Ranskan ja Espanjan laivastot Trafalgarin taistelussa, mikä lopetti Napoleonin haaveet maihinnoususta Englantiin. Ranska löi uudelleen Itävallan joulukuun 2. päivänä käydyssä ratkaisevassa Austerlitzin taistelussa, jossa myös venäläiset kärsivät tappion. Liittokunnan 80 000 miehen armeijalla oli taistelussa noin 10 000 miehen ylivoima, mutta taistelun ratkaisivat Napoleonin sotilaalliset kyvyt harhautuksissa, väistöliikkeissä ja sivustahyökkäyksissä. Austerlitzin taistelun jälkeen Itävalta jätti kolmannen liittokunnan ja luovutti Pressburgissa joulukuussa solmitussa rauhassa alueita Ranskalle ja Baijerille, minkä lisäksi Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta lakkautettiin elokuussa 1806. Tämän jälkeen Napoleon kukisti maaliskuussa 1806 Napolin kuningaskunnan ja järjesteli Italian hallintoa mieleisekseen.[1][5][9]
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Itävalta menetti kaiken vaikutusvaltansa sekä Italiassa että Saksassa. Napoleon asetti veljensä Josephin Napolin kuninkaaksi ja alkoi muuttaa Ranskan tytärtasavaltoja sukulaistensa hallitsemiksi ruhtinaskunniksi.[3] Kesäkuussa 1806 Napoleon muutti Hollannin kuningaskunnaksi, jonka kuninkaaksi tuli hänen veljensä Louis Bonaparte. Heinäkuussa Napoleon pakotti monet Saksan valtioista eroamaan Saksalais-roomalaisesta keisarikunnasta ja liittymään Reinin liittoon.[5] Kolmatta liittokuntaa seurasi pian neljäs liittokunta, kun Preussi liittyi brittien ja venäläisten rinnalle Ranskaa vastaan lokakuussa 1806.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Volanen, Risto: Suomen synty ja kuohuva Eurooppa. Helsinki: Otava, 2017. ISBN 978-951-1310-53-2
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 Mykland, Knut: Otavan suuri maailmanhistoria 13: Suuret vallankumoukset, s. 217–226. Helsinki: Otava, 1985. ISBN 951-1-08772-X
- ↑ Volanen 2017, s. 35
- 1 2 3 4 Haikala, Sisko: Vallankumousten aikakausi, s. 693. Teoksessa Maailmanhistorian pikkujättiläinen. WSOY, 2006. ISBN 978-951-0-30602-4
- ↑ Volanen 2017, s. 36.
- 1 2 3 4 Grimberg, Carl: Kansojen historia. Osa 18. Teollisuuden läpimurto, s. 83-100. WSOY, 1983. ISBN 951-0-09746-2
- 1 2 3 Volanen 2017, s. 37.
- ↑ Volanen 2017, s. 38.
- ↑ Volanen 2017, s. 41.
- ↑ Volanen 2017, s. 42.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kolmannen liittokunnan sota Wikimedia Commonsissa
