Ruotu
Ruotu (ruots. rote)[1] on maaseudulla etenkin 1700- ja 1800-luvuilla käytetty 2–6 talon muodostama ryhmä, jolla oli yhteinen vastuu sotamiehen tai köyhäinhoidon järjestämisessä.
Ruotsissa läänit suostuivat ruodutukseen vuoteen 1688 mennessä, Suomessa pääosin vuoteen 1696 mennessä, Pohjanmaa vasta vuonna 1733.[2]
Ruotujakolaitos kehitettiin kansaa voimakkaasti rasittavien väenottojen tilalle Ruotsin vallan aikana. 2-6 talonpoikaistalon muodostama ryhmä kustansi ja varusti yhden sotamiehen ja antoi hänen käyttöönsä alueen maata ja kustansi sille jonkinlaisen mökin. Tätä sanottiin sotilastorpaksi. Ruotusotamiehen perhe sai elantonsa tämän torpan maasta ja kotieläimistä.[3]
Köyhäinhoito
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huomattiin, että myös köyhäinhoito olisi tehokasta sotalaitoksen ruotujärjestelmästä saatujen kokemusten pohjalta. Kylän köyhät ruodutettiin: jos he asuivat omillaan, heille annettiin tietty määrä elintarvikkeita. Talosta taloon kiertävälle vaivaiselle puolestaan määrättiin hoitoaika kussakin paikassa. Ruotu vastasi kustannuksista.[4]
Ruotujakolaitoksen loppu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa Suomen sodan jälkeen 1809 Aleksanteri I suostui säätyjen pyyntöön että Suomi armeijan asettamisen sijaan maksaisi erityistä veroa. Ruotujakoarmeija hajotettiin, mutta sen upseerit ja aliupseerit saivat kuitenkin edelleen nauttia aikaisempia palkkaetujaan vähentämättöminä.[5] Ruotsissa ruotujakolaitoksesta luovuttiin 1901.
Krimin sodan aikana 1853–1856 ryhdyttiin taas kokoamaan ruotujoukkoja siten, että kaksi ruotua yhdessä asetti yhden sotamiehen ja samalla ne vapautuivat vakanssimaksusta. Vuonna 1857 nämä ruotupataljoonat hajotettiin.
Muita merkityksiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laivastossa ruotu on viirikköä alempi organisaatiotaso. Ruodun rakenne riippuu täysin viirikön rakenteesta, mutta yleensä siihen kuuluu kaksi tai useampi samaa tyyppiä oleva alus. lähde?
- Ruotsin sotaväessä ruotu oli pienin osasto, jossa oli 12–20 sotamiestä. Ratsuväessä ruotuun kuului 16 miestä.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mikkonen, Pirjo: Mitä ruotusotamiesrullat kertovat nimistöntutkijalle : Suomen ruotusotamiesten lisänimistä, s. 71–92. (Suomen Sukututkimusseuran vuosikirja 42) Suomen Sukututkimusseura, 1986. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- Niemelä, Jari: Tuntematon ruotusotilas: Ruotsinajan lopun ruotuarmeijan miehistön sosiaalinen ja taloudellinen asema Satakunnassa. (Historiallisia tutkimuksia 157) Helsinki: Suomen historiallinen seura (SHS), 1990. ISBN 951-8915-37-7
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ 375-376 (Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul) runeberg.org. Viitattu 2.1.2023.
- ↑ Mikkonen 1986.
- ↑ Ruotujako- ja veropalkkalaitos perustetaan. Teoksessa: Weilin + Göös: Suomen historia, osa 3, s. 143–146.
- ↑ Pulma, Panu 1986. Kun köyhyydestä tuli ongelma. Weilin + Göös: Suomen historia, osa 4, s. 138–139.
- ↑ Niemelä 1990, 39.
- ↑ Uusi Tietosanakirja, osa 17. Tietosanakirja Oy 1964.
