Umlaut
Umlaut on kielitieteellinen termi, jolla tarkoitetaan erityisesti germaanisissa kielissä tapahtunutta vokaalien muutosta takavokaaleista etuvokaaleiksi jonkin ympäristössä sijaitsevan etisemmän äänteen (esimerkiksi i-vokaalin) vaikutuksesta.[1] Umlautiksi kutsutaan myös sanojen taivutuksessa tai johtamisessa ilmenevää vokaalivaihtelua, joka pohjautuu tähän historialliseen äänteenmuutokseen.[1][2] Saksan kielessä umlauteiksi voidaan kutsua ä-, ö- ja ü-kirjaimia (a-Umlaut, o-Umlaut, u-Umlaut), joilla tyypillisesti merkitään saksan kieleen umlautin tuloksena syntyneitä vokaaleja.[3]
Saksankielisen termin umlaut otti sen nykyisessä merkityksessä käyttöön Jacob Grimm 1819.[4]
Umlaut germaanisissa kielissä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Germaanisten kielten umlaut on metafonian eli sanassa myöhempänä seuraavien vokaalien aiheuttaman vokaalien etäassimilaation yksi muoto.[5] Germaaninen umlaut sai ilmeisesti alkunsa germaanisen kielialueen luoteisosassa, sillä muinaisenglannissa umlaut ilmenee johdonmukaisesti jo vanhimmissa säilyneissä teksteissä. Umlautit levisivät varhain myös muinaisskandinaaviin, sitä vastoin muinaisyläsaksalaisissa teksteissä umlautia ei merkitä säännöllisesti, ja saksan kielen alueen eteläosissa sen esiintyminen on vähemmän johdonmukaista. Itägermaaniseen gootin kieleen asti umlaut ei näytä ulottuneen.[6]
Tunnetuin germaanisten kielten umlauteista on i-umlaut, jonka sai aikaan seuraavan tavun i tai j. Esimerkiksi saksan kielessä sanan Maus ’hiiri’ monikkomuoto on Mäuse. Tämän vaihtelun on laukaissut monikon -e, alun perin kantagermaanin monikon *-ir. Toisen tavun i-vokaali sai ensimmäisen tavun vokaalin ääntämyksen siirtymään etisemmäksi.[1] Etistymisen jälkeen vokaalit ovat voineet kokea muitakin äänteenmuutoksia. Esimerkiksi englannissa ’hiiri’-sanan alkuperäinen monikko /mu:s-i/ muuttui umlautin johdosta muotoon /my:si/ ja menetti sitten loppuvokaalinsa. Tämän jälkeen labiaalivokaali [y] muuttui [i]:ksi ja osallistui lopulta ns. suureen vokaalisiirtymään, jonka seurauksena nykyenglannin muoto on mice [mais].[7]
Toisin kuin ablaut, indoeurooppalaiseen kantakieleen saakka palautuva vokaalivaihtelu, josta nykykielissä on vain kivettyneitä jälkiä, umlaut toimii esimerkiksi saksan kieliopissa edelleen monikon (Mann ’mies’: Männer ’miehet’) ja komparatiivin (dumm ’tyhmä’: dümmer ’tyhmempi’) muodostuksessa tai sanojen johtamisessa (Traum ’uni, unelma’: träumen ’uneksia, unelmoida’, Hof ’hovi’: höfisch ’ruhtinashoveille ominainen’).[8] Samaan tapaan ruotsin kielessä umlaut (omljud) esiintyy tiettyjen sanojen monikko- (man ’mies’: män ’miehet’) ja komparatiivimuodoissa (tung ’raskas’: tyngre ’raskaampi’) sekä sanojen johtamisessa (glad ’iloinen’: glädja ’ilahduttaa’).[9] Nykyenglannissakin on säilynyt joitakin umlaut-muotoja: epäsäännöllisiä monikkoja (man ’mies’: men ’miehet’, foot ’jalka’: feet ’jalat’), komparatiiveja (old ’vanha’: elder (erikoismerkityksissä) ’vanhempi’) ja johdoksia (long ’pitkä’: length ’pituus’).[10]
Umlautin merkitseminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saksan kielessä umlautia alettiin 1300-luvulta lähtien merkitä vokaalin jälkeen lisätyllä e-kirjaimella. Ajan mittaan e siirtyi vokaalimerkin yläpuolelle, ja siitä kehittyivät ä-, ö- ja ü-kirjaimien yläpuolella olevat pisteet.[4]
Saksan (tai ruotsin) esikuvien mukaan ä-, ö- ja ü-kirjainmerkkejä on alettu käyttää joidenkin muidenkin kielten kirjoitustavoissa, esimerkiksi suomessa (ä, ö), virossa (ä, ö, ü) ja unkarissa (ö, ü). Näiden kielten vastaavat vokaalit eivät kuitenkaan ole syntyneet umlaut-ilmiön seurauksena.[11][12]
Metafoniakehityksiä muissa kielissä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Germaanisten kielten umlautin tapaisia äänneilmiöitä esiintyy muissakin kielissä. Esimerkiksi liivin kielessä toisen tavun alkuperäinen i on saattanut aiheuttaa ensimmäisen tavun takavokaalin siirtymisen etisemmäksi: täm ’tammi’ (mutta genetiivi tam ’tammen’).[13]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 Kielitiede:umlaut – Tieteen termipankki tieteentermipankki.fi. Viitattu 1.7.2026.
- ↑ Crystal, David: A dictionary of linguistics and phonetics, s. 500. Malden, MA ; Oxford: Blackwell, 2008. ISBN 978-1-4051-5296-9
- ↑ Umlaut ▶ Rechtschreibung, Bedeutung, Definition, Herkunft | Duden www.duden.de. Viitattu 1.7.2026. (saksaksi)
- 1 2 Umlaut - Etymology, Origin & Meaning etymonline. Viitattu 1.7.2026. (englanniksi)
- ↑ Kielitiede:metafonia – Tieteen termipankki tieteentermipankki.fi. Viitattu 1.7.2026.
- ↑ Benjamin W. Fortson: Indo-European language and culture: an introduction, s. 313, 315–316. Malden, MA: Blackwell, 2004. ISBN 978-1-4051-0315-2
- ↑ Lyle Campbell, Mauricio J. Mixco: A Glossary of Historical Linguistics, s. 214. Edinburgh University Press, 14.2.2007. ISBN 978-0-7486-3019-6 Teoksen verkkoversio Viitattu 1.7.2026.
- ↑ Umlaut grammis.ids-mannheim.de. Viitattu 1.7.2026. (saksaksi)
- ↑ Teleman, Ulf & Hellberg, Staffan & Andersson, Erik: Svenska Akademiens grammatik, s. 204. Svenska Akademien, 1999. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Fortson 2004 s. 319.
- ↑ VVKS - Virtuaalinen vanha kirjasuomi vvks.it.helsinki.fi. Viitattu 1.7.2026.
- ↑ Keszler, Borbála: A magyar helyesírás fejlődése Pannon enciklopédia.
- ↑ Kettunen, Lauri: Livisches Wörterbuch mit grammatischer Einleitung, s. XXII. Suomalais-Ugrilainen Seura, 1938. Teoksen verkkoversio.
