Villisiat ovat olleet tällä viikolla Suomessa puheenaihe sen jälkeen, kun Kaakkois-Suomesta Virolahdelta kuolleena löytyneistä villisian porsaista löydettiin alustavissa tutkimuksissa afrikkalaista sikaruttoa aiheuttavaa virusta.
Ruokavirasto tiedotti asiasta torstaina. Ruokavirasto varmistaa tuloksen vielä EU:n vertailulaboratoriossa Espanjassa. Viraston yksikönjohtaja Sirpa Kiviruusun mukaan alustava tutkimustulos oli kuitenkin hyvin selvä.
Ruttoa aiheuttavaa ASF-virusta löytyi kolmen luonnonvaraisen villisian poikasen eli porsaan ruhoista. Ylen saamien tietojen mukaan ruhot löysi paikallinen maanviljelijä peltotöiden yhteydessä. Hän lähetti ruhot Ruokavirastoon.
Ruokavirasto määräsi löytöalueelle rajoitustoimia heti viruslöydöksen jälkeen. Afrikkalainen sikarutto ei tartu ihmiselle, mutta ihminen ja muut eläimet voivat levittää tautia aiheuttavaa virusta. Sialle tauti on tappava.
Mutta paljonko Suomessa ylipäätään on villisikoja ja missä kaikkialla niitä elää? Otimme selvää, mitä Suomen villisikakannasta tiedetään.
Metsästys on hillinnyt sikakantaa
Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan Suomessa oli tammikuun alussa arviolta noin 2 380 villisikaa. Villisikoja on ollut noin 2 200–2 900 viimeiset kymmenisen vuotta. Kanta on pysynyt hallinnassa metsästyksen ansiosta.
Suomessa havaittiin ensimmäisen kerran luonnonvarainen elävä villisika 1950-luvulla, ja kanta alkoi runsastua 1970-luvulta alkaen. Villisikakannan suurin nousu tapahtui 2000- ja 2010-luvuilla. Suomen nykyinen villisikakanta on pääosin peräisin Venäjältä.
Suomen villisioista on tehty tuoreeltaan väitöskirjatutkimusta. Suomen ensimmäinen villisikoihin keskittyvä väitöskirjatutkimus julkaistiin alkuvuodesta.
Luken tutkija Elmo Miettinen tutki väitöskirjassaan villisikojen liikkumista Kaakkois-Suomen raja-alueilla, jossa on Suomen runsaimpia villisikaesiintymiä. Tutkimuksen mukaan siat kulkevat aktiivisesti edestakaisin itärajan yli, pääosin ruokaillen Suomessa öisin ja viettämällä päivät Venäjällä.
Tutkimuksessa todettiin myös, että yksittäinen villisika liikkuu laajasti, keskimäärin 87 neliökilometrin alueella. Suomalainen villisika joutuu liikkumaan laajemmalla alueella kuin lajitoverinsa etelässä, sillä karumpi pohjoinen elinympäristö pakottaa etsimään ruokaa kauempaa, Miettinen kertoo väitöskirjaansa pohjautuvassa Helsingin yliopiston artikkelissa.
Laji leviämässä pohjoiseen
Laji on kuitenkin leviämässä pohjoisempaan Suomeen ilmastonmuutoksen myötä, kun talvet ovat yhä leudompia, tutkimus kertoo. Villisika ei liiku helposti korkeissa lumikinoksissa.
Tällä hetkellä villisikaa esiintyy Luken mukaan Suomessa eniten Kaakkois-Suomessa ja itäisellä Uudellamaalla, mutta yksittäisiä tihentymiä esiintyy myös Länsi- ja Etelä-Suomessa.
Laji suosii elinympäristönään metsiä ja liikkuu lähinnä hämärällä laumoissa tai pahnueina eli poikueissa. Villisikaemakot saavat normaalisti vuodessa vain yhden pahnueen. Aikuinen emakko saa kerralla noin 5–6 porsasta. Villisian tyypillinen elinikä on 15–20 vuotta.
Villisika on kaikkiruokainen eli syö sekä kasveja että muita eläimiä, kuten toukkia, pikkujyrsijöitä ja jopa kookkaampien eläinten haaskoja.
