Mercedes-Benz W201
| Mercedes-Benz W201 | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |  Saksa Thaimaa |
| Valmistaja | Daimler-Benz |
| Valmistusvuodet | 1982–1993 |
| Korimalli | 4-ovinen sedan |
| Luokka | D-segmentti |
| Seuraaja | Mercedes-Benz W202 |
| Tekniset tiedot | |
| Moottori | R4 R5 R6 |
| Iskutilavuus | 1,8–2,6 l |
| Polttoaine | bensiini diesel |
| Vetotapa | takaveto |
| Vaihteisto | 4-vaihteinen manuaali 5-vaihteinen manuaali 4-vaihteinen automaatti |
Mercedes-Benz W201 on Daimler-Benzin vuosina 1982–1993 valmistama ylemmän keskikokoluokan Mercedes-Benz-automalli. Se edusti valmistajalle kokonaan uutta, aiempia malleja pienempää kokoluokkaa. Mallin seuraajaksi tuli uuden C-sarjan aloittanut W202.[1] Joissain yhteyksissä 190-mallia pidetään C-sarjan ensimmäisenä sukupolvena, vaikka mallinimenä ei vielä C-kirjainta käytettykään.
Mercedes-Benz W201 (1982–1993)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Daimler-Benz aloitti W201-mallin kehityksen vuonna 1974 ja valmis tuotantomalli esiteltiin Pariisin autonäyttelyssä syksyllä 1982. Suunnitteluprojekti oli ollut kallis ja aikaa vievä.[2] Voimanvälitykseksi oli harkittu käytettävän etuvetoa, mutta suunnittelijat päätyivät kuitenkin perinteisempään takavetoon. Muotoiluun oli haettu paljon vaikutteita S-sarjasta (W126). Korin ilmanvastuskerroin oli saatu laskettua hyvin alas, 0,33:een. Edistyksellisessä monivarsituentaa käyttävässä takajousituksessa on viisi tukivartta ja mallin ajo-ominaisuudet olivatkin luokan parhaimmistoa. Takaistuintilat olivat varsin ahtaat. Pienemmästä koostaan huolimatta 190 oli hinnaltaan lähes yhtä kallis kuin suurempi E-sarja.[1]
Turvallisuuteen oli kiinnitetty 190-mallin kehityksessä paljon huomiota. Autossa on sivutörmäyssuojat ja kolaritilanteessa matkustamosta poispäin vetäytyvät polkimet.[1] Alusta alkaen lisävarusteina tarjottiin kuljettajan turvatyynyä ja turvavöiden esikiristimiä. Vuodesta 1984 lähtien esikiristimet olivat vakiovaruste, turvatyyny tuli vakioksi vuonna 1992.[3]
.jpg)
Mallivaihtoehtoina olivat aluksi 190 (90 hv) ja 190 E (122 hv). Heti vuonna 1983 tulivat 2,0-litraisella dieselmoottorilla varustettu 190 D (72 hv) ja suorituskykyinen 190 E 2.3-16 (185 hv), jonka kehityksessä oli ollut mukana Cosworth.[1]
Syksyllä 1985 esiteltiin 2,6-litrainen 190 E ja 2,5-litrainen 190 D. Niissä malleissa käytettiin uuteen W124-malliin kehitettyjä moottoreja. Syksyllä 1986 markkinoille tuli 2,3-litrainen, joka oli Amerikassa toiminut perusmoottorina alusta alkaen. Syksyllä 1987 esiteltiin turbodiesel 190 D 2,5 Turbo (126 hv). Turbodieselin tunnisti oikeassa etukulmassa olevasta ilmanottoritilästä.[1]
190-mallia uudistettiin syksyllä 1988. Kylkiin tuli S-sarjan kaltaiset muovipaneelit. Takaistuimelle tuli muutaman sentin verran lisää polvi- ja pääntilaa. 16-venttiilisen moottorin iskunpituutta pidennettiin hieman, jonka myötä iskutilavuus kasvoi 2 498 kuutiosenttimetriin. Suorituskyky ei kuitenkaan parantunut juurikaan. Perusmalliksi 190:n tilalle tuli keväällä 1990 1,8-litrainen 190 E, joka oli aikaisempaa moottoria tehokkaampi ja pienempikulutuksinen. Uutta mallia myytiin moninkertainen määrä aikaisempaan verrattuna.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 5 6 Mercedes-Benz 190 (W201) (1982–1993) Ajovalo.net. Viitattu 5.12.2015.
- ↑ Keskikokoisen premium-luokan uudistanut ”Pikku-Mersu” eli Mercedes-Benz 190 esiteltiin 40 vuotta sitten Tekniikan Maailma. 4.12.2022. Viitattu 4.12.2022.
- ↑ Mercedes-Benz Safety: History of the Airbag and Restraint System 7.2.2011. Mercedes-Benz. Viitattu 5.12.2015. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mercedes-Benz 190 (W201) Wikimedia Commonsissa
| Henkilöautot | |
|---|---|
| Yksittäis- ja erikoismallit | |
| Historialliset mallit | |
| Pakettiautot, tila-autot ja lava-autot | |
| Linja-autot | |
| Kuorma-autot |
